Lapsuusmuistoja

Me markkinointitiimissä puhuttiin lapsuusmuistoista erään kahvituokion yhteydessä. Miespuoliset kertoi, kuinka muistavat tehneensä kaikenlaista typerää lapsena ja yleensä siitä seurasi joko rangaistus tai vahinko. Yksi lapsuusmuisto oli pojan ensimmäinen puukko, joka yleensä oli linkkupuukko. Siihen maailman aikaan eli 80-luvulla linkkari oli jotain mitä uskalsi antaa lapselle koska sillä tuskin sai vahinkoa aikaan. Se vastasi laadulta silloin mitä nykyisin saa kun tilaa Wish:stä jotain. Toisaalta se oli myös mielenkiintoinen koska siinä linkkarissa oli myös muita työkaluja kuten esimerkiksi tuikitarpeellinen hammastikku, aina käytännöllinen kynsiviila, kolme senttiä pitkä sahan terä, käyttökelvoton ruuvari ja veitsen terä, jolla ei saanut edes ihoa rikki. Mutta mietitäänpäs millaisia linkkarit on nykyisin. Ensinnäkin ne maksavat saman verran kuin hyvä kännykkä. Ulkonäöltään ne muistuttaa jotain minkä kanssa voisi lähteä valloittamaan Eurooppaa kolmannessa maailman sodassa. Sellaista kun pitää kädessä, niin olo on voittamaton kuin batmanin ja supermanin lapsella. Mutta ootko koskaan kokeillut käyttää sellaista? Koska se on ihan yhtä käyttökelvoton kuin ne 80-luvun linkkaritkin. Vieläkään sillä kolmen sentin sahan terällä ei tee mitään tai niillä saksilla jotka leikkaa korkeintaan paperia puolen sentin vedoilla.

Mutta jäi sieltä lapsuudesta jotain muitakin muistoja kuten ne ihanat Joulut. Jouluruuat herätti kiivasta keskustelua heti sen jälkeen kun jokainen markkinointitiimiläinen tunnusti tehneensä kaikkensa, että löytäisi joululahjat ennen joulua ja sillä tavalla pilaisi itseltään se odotuksen tunteen, joka sai kenet tahansa hermostumaan joulupöydässä. Jouluruuat olivat yllättävän monelle vaikea paikka, koska kaikkea piti maistaa ja yritä siinä nyt syödä jotain ruokaa mikä näyttää kahdesti oksennetulta kun olet 8-vuotias.

Naisihmisillä joulumuistoihin liittyi enemmän valmisteluun ja koristeluun liittyviä asioita, mutta myös he olivat kunnostautuneet lahjojen nuuskimisella etukäteen. Eräs tiimiläinen muisti koristelleensa kuusta ja kun vanhempien silmä vältti, niin kuuseen oli ripustettu äidin koruja. Oli kuulemma ollut kohtuullisen vaikeaa vanhemmilla etsiä kuusesta kultaisia korvakoruja ja sormuksia.