Oo aikuine säki

Me mennään nyt raskaisiin vesiin, mutta joskus on vähän pakko. Tänään puhutaan kiusaamisesta, koska se on ajankohtainen aihe ja me kaffepöydän alta löydettiin tähän mielestämme ihan mielenkiintoinen näkökulma. Ootte varmaan huomanneet, että kukaan ei kannata kiusaamista. Se on yksi niistä harvoista jutuista joka on aivan kaikkien mielestä perseestä. Mutta mistä silti johtuu, että porukkaa kiusataan jos kerran kaikki sitä niin vastustetaan. Me markkinointitiimissä todettiin, että se johtuu siitä ettei me tunnisteta kiusaamista itsestämme. Se tarkoittaa sitä, että me kyllä tiedetään kaikki vastustaa kiusaamista, mutta kun menee hermo somekeskustelussa, niin on tosi helppoa huutaa sille Suvi-Uunolle keskustelun vastalaidalla, jota et tunne etkä joudu koskaan kohtaamaan, että se on juntti hevosen paskaa pillillä imevä saapasjalka, jonka jälkiabortointi olis yhteiskunnalle eduksi. Mutta hupsista, ihan noin vaan meni vähän ehkä sinne kiusaamisen puolelle. Vai miten me luullaan, että kiusaaminen tapahtuu siellä koulussa. Aluksi nimitellään ja sitten viikon päästä vedetään tukasta vessanpönttöön. On helppoa olla asettumatta toisen asemaan kun ollaan somessa ja lapsille se on kehitystason takia helpompaa myös silloin kun se kiusattava on siinä käden etäisyydellä. Toki onnistuu se aikuisellakin kännissä ja liikenteessä.

Mutta mikä tässä sitten mättää. Meillä on jonkinlainen kykenemättömyys havaita näitä juttuja just siellä somessa kun se keskustelun idiootti on vain joku random-tyyppi jonka tyhmät mielipiteet ja väärät tiedot menee tunteisiin. Sama juttu on firmojen somet ja asiakaspalvelut. Ne on täysin vapaata riistaa eikä me yhtään ymmärretä, että siellä on joku ihminen vastaamassa juttuihin joita me kynä sauhuten kirjotellaan Facen seinälle kun se Ikean lähetys saapui just 2h myöhemmin kuin olit odottanut ja sit piti mennä Lidliin ostamaan kauramaitoa, mikä jäi nyt väliin kun se sohvapöytä tulikin myöhässä ja oli väärän värinen. Et muuten huuda sille kuskille vaan meet sinne someen ja/tai sähköpostiin purkamaan. Niin me tehdään kaikki. Pitäis vaan joskus miettiä, mutta se on se hankala juttu. Miettiminen on hankalaa ja puoliso laittaa meidät usein miettimään nurkkaan, mikä ei oo kivaa.

Mikä tähän sitten oikeastaan auttaa onkin miettimistäkin vaikeampaa. Hommahan menee niin, että me perustellaan itsellemme omat aggressiomme sen toisen syynä. Se aloitti, sanois mukulat. Sä sanoit sillon 25 vuotta sitten niissä naapurin bileissä näin, sanoo sun puoliso. Me markkinointitiimissä katseltiin Johtaja-Juhaa ja mietittiin, että sillä on tässä jokin zeniläinen ratkaisu keksittynä, koska se ei koskaan hermostu. Olisi hyviä tarinoita kerrottavana miten Johtaja-Juhan pinnaa on mitattu tarkoituksella ja tarkoituksettomasti, mutta puhutaan siitä joskus toisella kertaa. Me kuitenkin kysyttiin, että mikä sen salaisuus on ja vastaus oli, että pitää erottaa syy ja vastuu toisistaan. Se, että joku oli kaatanut JJ:n volkkarin päälle piimää kun se jätti sen tehtaan pihaan viikonlopuksi ei ollut sen syy (koska se saattoi olla Marko markkinointitiimistä), mutta se vastuu miten se siihen reagoisi olisi täysin omalla kontolla. Sensijaan, että se olisi piessyt koko markkinointiimin niin se vei auton pesuun, otti meiltä kahvimaidot viikoksi pois ja pyysi, ettei tällaisia vitsejä enää harrastettaisi koska autoon voi jäädä pysyvä jälki. Tämä siis tarkoitti, että vaikka homma oli meidän syy, niin JJ:n piti ottaa vastuu siitä miten hän siihen reagoi. Meidän pieksentä ei olisi auttanut kuin ehkä hetkeksi. Enemmän sitä kyllä tehosti se zeniläinen rauhallisuus miten tämä asia käsiteltiin huutamatta ja raivomatta. Jos siis joku juttu painaa otsahermoon, niin se voi hyvin olla sen vastapuolen syy, mutta se miten me sitten reagoidaan siihen on meidän omalla vastuulla. Vaikeaa ja helppoa samalla kertaa.

Lopputulemana jos tässä nyt jotain sellaista voi olla on, että yritetään olla aikuisia ja olla vastuussa sitä mitä me touhutaan. Lopuksi pitää erottaa sitten vittuilu kiusaamisesta. Vittuilu on välittämistä ja molemminpuolista