Rakas lukija

Päiväkirjat yleensä aloitetaan kirjoittamalla ’Rakas päiväkirja’, mutta mehän kirjoitetaan näitä juttuja sulle ja sua varten, joten sä olet meille se juttu ja motivaatio ❤️ Koska me halutaan olla rehellisiä, niin me myös kerrotaan sulle heti suoraan, että sä olet tässä paitsi lukija niin myös asiakas ja me tehdään tätä myydäksemme sulle kalsareita. Sä taas luet näitä vapaaehtoisesti, joten me yritetään tässä parastamme, jotta nämä jutut olisi sun ajankäytön arvoisia. Jos ei ole, niin lukeminen on helppo lopettaa ja ajan voi käyttää johonkin hyödylliseen kuten TV chatin tai Olet mitä syöt -ohjelmia katsoen. Me myös tehdään tätä siksi, että tää on meidän duunia mutta kyllähän tää sisällön tuotanto on niin hauskaa hommaa ettei tätä pelkästä rahasta tehdä. Tää oli näin alkuun tällainen disclaimer, joten me vedotaan tähän jatkossa kun ihmettelet miksi prosentti sun tuloista menee jatkossa kalsarien verkkokauppaan 👍

Tänään kuitenkin otetaan kevyitä aiheita käsiteltäväksi, koska päiväkirjat on hyvä aloittaa sieltä kevyestä päästä. Me ollaan markkinointitiimissä käsitelty kahvipöytäkeskusteluissa viime aikoina elämää. Kelaa, et sä heräät aamulla, peset hampaat ja kainalot. Syöt aamupalaa, puet ja meet töihin. Sitten teet duunia 2 tuntia ja velttoilet kahvi-lounastauoilla noin 6 tuntia. Sitten meet kotiin ja ruokit lapset, puolison ja naapurien lapset. Komennat lapsia ja puolisoa 2 tuntia ja kun saat ne nukkumaan niin mietit vartin omaa elämääsi ja nukahdat onnellisena. Seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta. Viikonloppu alkaa perjantaina kun laitat taas ne 2,6 lasta autoon ja ajat supermarkettiin ruokaostoksille. Ehkä otat lasin viiniä perjantain kunniaksi. Ennenkuin ehdit sanomaan Kake Randelin niin viikonloppu on ohi. Parastahan tässä on, ettei tässä ole mitään vikaa 😘 Me funtsittiin, että jos tässä on jotain vikaa niin se suurella todennäköisyydella johtuu väärästä perspektiivistä ja se on pirun helppoa nykyisin. Funtsitaan elämää 100 vuotta sitten. Koska silloin ei internetsiä, niin elämän sisältö oli kaikki ne jotka asui fyysisesti alle 10 kilsan päässä susta. Elämän piiri oli oikeasti rajattu niihin, jotka tapasi fyysisesti livenä. Vertailukohta oli naapuri ja se saattoi asua 10 kilsan päässä eikä sitä nähnyt kuin joulukirkossa ja silloin kun se kiljupäissään eksyi väärään taloon. Silloin ei siis voinut tietää mistään paremmasta, mutta funtsi nykyisin. Voit asua vaikka Lahdessa, mutta seuraat instasta Minttu Räikköstä ja Gianluca Vacchia, jotka lentää yksityiskoneella Barcelonaan syömään jäätelöä vuorikristalliin kaiverretusta maljasta. Ei ihme, jos elämä hypermarketin pihassa ooppelin ratissa tuntuu joskus mitättömältä. Mutta nyt seuraa pari salaisuutta. Kimi Räikkönen mököttää ja Gianlucan mallityttöystävä pitää mykkäkoulua suurinpiirtein yhtäusein kuin se oma rakas puoliso. Niiden elämän vastoinkäymiset on ihan samaa luokkaa niiden omasta mielestä kun meidän mielestä meidän elämän vastoinkäymiset kuten se, että anoppi on tulossa käymään tai kaupasta oli Ben & Jerry’s -jäätelö loppu. Me laskettiin, et tää johtuu siitä, että asiat tuppaavat tasaantumaan aika nopeasti olit sitten Gianluca tai Seppo Pieksänmäeltä. Riittää kunhan ei oikeasti tarvitse taistella elämästä joka päivä ja onneksi täällä Pohjolassa vähemmän joutuu. Pitäis lopettaa vaan se oman elämän vertaaminen Gianlucaan tai edes siihen naapurin Pirjoon. Jos johonkin haluaa välttämättä verrata niin se on oma elämä vaikka 2 vuotta sitten ja yrittää sitten parantaa siitä.

Mutta sitten tulee vielä parempi idea, joka tuli sitten markkinointitiimin lounashetkellä esiin. Jos on pakko funtsia omaa elämää noin niinkuin isommin niin sitten pitää ottaa kosminen mittakaava. Me ollaan helkkarin pienellä planeetalla tällaisessa yhden tähden aurinkokunnassa, joka on pieni pläntti tässä galaksissa. Tämä meidän galaksi on taas häviävän pieni osa edes siitä tunnetusta maailmankaikkeudesta. Jos siis omat murheet tuntuu joskus ylivoimaisilta, niin funtsi tätä niin eikös tunnukin pieneltä. Lapsi piirsi tussilla vessan seinään? No, eipä kosmos paljoa heilahtanut.

Toisaalta jos funtsii tätä ihmisen kuolevaisuutta niin tää on asia joka tulee eteen niin meille markkinointitiimissä kuin Mintulle ja Gianlucallekin. Me ei kukaan myöskään tiedetä milloin se hetki koittaa joten se voi olla 50 vuoden päästä tai se voi olla huomenna kun sun autoon lentää Oortin pilvestä valtava meteoriitti hävittäen paitsi sen Ooppelin kuin pari unelmaa niin myös koko ihmiskunnan. Ei vaan voi tietää. Joten funtsi mikä supervoima sulla on kun tajuat, ettei mistään kannata lopulta murehtia koska tää kaikki on katoavaista. Kannattaa siis hymyillä ja nauraa joka päivä ja opetella olemaan onnellinen koska ne on sitä parasta sisältöä elämässä murehtimisen ja riittämättömyyden tunteiden sijaan. Kun oot siis ensiksi sanonut sille muksulle, että voisiko vessan seinien piirtämisen sijaan opetella vetämään vessanpyntyn, niin ota se muksu syliin ja sano sille, että se on sulle parasta mitä on koskaan tapahtunut.

Näin markkinointitiimi tarjoili tänään päiväkirjamerkinnässään viiden sentin viisauksia, joista myöhemmin tehdään quote-tauluja olohuoneiden seinille. Eli jos sulla on tällainen bisnesidea mielessä, niin me halutaan mukaan. Joku kerta voisi muuten ottaa käsittelyyn markkinointitiimin ”hyvät bisnesideat”. Tuolla somen puolella on ollut tapana jakaa aina päivityksen lopuksi joku biisisuositus, joka on jollain tavalla aiheeseen liittyvä tai ajankohtainen, joten eiköhän me jatketa näitä huonoja ideoita täälläkin. Biisisuosituksena olkoon Veikko Lavin lähes 80-vuotiaana tekemän Ota löysin rantein.