Aika vierii

Niin se aika vierähti tässä on tosiaan ollut pientä hässäkkää ihan yksityiselämän puolella ja sen takia ei päiväkirjaa ole muka kerennyt päivittämään. Mummu on saatu saatettua haudan lepoon viime viikonloppuna ja tänä viikonloppuna on juhlittu jälkikasvun 11v ja 7v synttäreitä. Kakarat on huurrutettu sokerilla, joten nyt voidaan käydä tämän kimppuun. Kieltämättä, pientä tyhjän-paperin-syndroomaa oli havaittavissa mutta kun sen pakottaa vaan syntymään niin eiköhän se synny. Joten yhden suosikki podcastini tunnuslauseen mukaisesta: Eiköhän mennä!

Arvontalaulun kautta ensimmäiseksi aiheeksi valikoituu vaikkapa materiaalit. Tuo ikuinen ongelma talolle, joka haluaa kasvaa. Taas ollaan siinä tilanteessa, että venaillaan sitä kuuluisaa bambua. Jep, kaiken piti olla hienosti ja kivasti ja seuraavan erän olla tanskalaisella tukkurilla kevyesti meidän tarpeeseen kotiutettavissa 1.10.2020. Arvaappa oliko, no ei välttämättä. Nyt taas syystä x ja y, ootellaan viikolle 43, että ko. materiaali suvaitsee saapua. Ja ennen kuin ehdotat, tässä on kyllä käyty kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja läpi asian ratkaisemiseen, jopa oman koneen ostamista sille, että neulottais itte se bambu. Ei mahdoton ajatus mutta melkoinen ponnistus meille löytää oikeat säädöt ja raaka-aineet siihen, että saadaan just oikeenlaista. Kieltämättä koneinssin hieman yllätti myös se tosiasia, että tällä alalla valmiille neulokselle ei ookkaan niin yksinkertaista löytää sitä 2nd sourcea. Langoille menee mutta valmis neulos onkin hippasen monimutkaisempi juttu. Sitä tämmönen tavallinen taatelintallaaja helposti aattelis, että kaippa tota ny joku muukin tekee ja samaan tyyliin eiku ostamaan niin kuin vaikkapa perus S355 terästä jostain Bulgarian takakulmilta. Mutta ehei, tällä alalla ei stardardit näytä olevan ihan niin pyhiä. Samasta langasta pystyy saamaan aivan erilaisia variaatioita neulokseksi kun kaikki mahdollinen vaikuttaa esim neulojen määrästä ja langan paksuudesta lähtien. Näköjään sellaista standardia ei ole olemassa, jolla vois jotain kangasta tai neulosta vain tilata ja sit sais sen mitä haluaa. Kankaan kun pitäs tuntua just samalta, näyttää samalta, nukkaantua tai olla nukkaantumatta samalla tavalla, joustaa samalla tavalla ihan vain muutaman laatukriteerin mainitakseni. Kyllähän tämän standardoida vois, mutta ollaan varmaan hippasen turhan taiteellisella alalla. Jotta saisit oikeen käsityksen alan standardeista, käyppäs googlettamassa, miten se sukkahousujen yksikkö denier määritellään…saatat yllättyä.

Mutta siis tällä hetkellä venaillaan bambua, viikko sitten venailtiin villasilkkiä, joten jännä nähdä ootellaanko ens viikolla jotain uutta materiaalia, vaikka nyt kyllä kaikki vaikuttaa hyvältä ettei tarvis. Huomaan pienen pessimistin nostavan päätään sisälläni näissä tapauksissa. Sen saman mikä hyvin usein isossa firmassa kävi kylässä. Siellä kuuli kyllä ihan liian monta kertaa sen M. Vilkkumaan Lottovoitto laulun sanat: ”oishan tää hienoo, jos näin ei ois”. Onneks vaikka se pessimisti yrittää välillä nostaa päätään, näin pienessä firmassa riittää se peiliin kattominen ja toteaminen, että niin joo minähän olin yks niistä, joka voi muuttaa tämän. Ei auta ku kääriä hihat, tässäkin asiassa.

Tästä voi nyt jokainen päätellä myöskin miten meidän tavoitteelle, alle 5 puutetta varastossa on käynyt. Voin kertoa, ettei kovin hyvin, kun yksi päämateriaaleista on finito.

Toinen asia mikä nyt on nostanut päätään on meidän informaatiovirta, joka liittyy tilausten toimituksiin. Oikeastaan suomeksi sanottuna meillähän liikkuu aika pirusti paperia, että saadaan verkkokauppatilaukset lähtemään. Tukkupuolellakin paperia syntyy, mutta se on jollain tavalla hallitumpaa ja onhan sitä kuitenkin aika paljon harjoiteltu tässä firmassa vuosien saatossa. Mutta kuluttajapuolella meille on kyllä sattunut viime viikkoina silmiinpistävän paljon virheitä. Pahoittelut, jos just sulle on tullu väärää tuotetta tai vääriä määriä viimeaikoina mutta näin on päässyt käymään. En oikein suostu uskomaan, että se olisi vain sitä kuuluisaa inhimillistävirhettä eli kansankielellä ”puusilmäisyyttä”, että olisi tullut näin paljon keräysvirheitä. Jotain systemaattista tän takana nyt on. Omat mausteensa tähän antaa sekin fakta, että meillä on jokaiselle kolmelle brändille omat verkkokaupat ja yksi niistä on ”eri firmaa”, joka siis tarkoittaa erilaista läheteformaattia. Sen lisäksi esim perjantaina huomattiin ongelma meidän kopiokoneessa, se on näköjään päättänyt välillä jättää tulostuksen kesken. Ei ilmeisesti oo huvittanut tehdä loppuun vaan on lyöny pensselit santaan kesken aamun lähetteiden tulostamisen ilman mitään virhemainintaa asiasta. Koita ny siinä sit kiireessä huomata, että arvon kopiokone ei viitsinyt ihan loppuun hommaa hoitaa vaan 40% lähetteistä jäi välille.

On muuten melkolailla taru ehtoopuolella sillä koneella meidän firmassa. Eli se mitä nyt yritän sanoa on, että tämä pitää nyt peräta ensi viikolla auki, mitkä asiat voi aiheuttaa keräysvirheitä ja mistä ne johtuu. Toistoja alkaa olemaan siihen malliin päivittäin, että pienetkin asiat vaikuttavat todella isosti, esim ihan se, miltä se lähete näyttää tai minkälaisiin astioihin niitä kerätään yms yms. Tälle asialle on jo jotain pientä tehty viime viikkoina. Esim löimme lähetteille omat lokerot seinään sen kuuluisan 5S:n hengessä. Koska tosiaan meillä liikkuu valtava määrä paperia kumpaankin suuntaan, toimistosta varastoon ja takaisin.

No jaa, käännetäänpäs ajatukset parempaan suuntaan, ettei mene ihan negan puolelle. Mä olin tosiaan firman 29. työntekijä kun aloitin elokuussa mutta huomenna aloittaa 31. ja 32. työntekijä. Toinen on ompelija ja toinen on verkkokaupan varastotyöntekijä. Jälkimmäinen varmasti tulee omalta osaltaan helpottamaan tuota edellä mainittua ongelmaa. Kuorma tosiaan alkaa olla melko iso pakkaamisessa ja lähetyksessä, verkkokauppa kasvaa sitä tahtia. Ja se on ihan mahtava juttu! Toinen on ompelija ja on mahtava huomata, että löydettiin oikeasti muutama hyvä ompelija, jotka haluais tulla meidän mukaan. Teollisuusompelija on valitettavasti melko uhanalainen laji nykypäivänä. Ompelijoita kyllä koulutetaan mutta kyllä mulle suoraan sanottuna vähän semmonen ajatus nousee mieleen, että mahdetaanko siellä koulussa maalata pikkasen turhan ruusuinen kuva tästä alasta. Kaikki ei valitettavasti voi olla ”KatriNiskasia” ja vain olla ompelija joka tekee pukuja Saulin ja Jennin kinkereihin. Ja sitä kautta opetuksessa teollisuusompelu jää valitettavan pieneen osaan. Toki niin kuin kaikilla aloilla, pieni osa varmasti voi elättää itsensä just tommosella työllä ja vieläpä ruhtinaallisesti mutta siihen tarvitaan jo muutakin kuin ompelutaitoa ja melko paljon hyvää tuuriakin.

No joka tapauksessa. Valitettavasti kaikkia niitä jotka meille haki, ei millään pystytä ottamaan kerralla, koska ei mopolla mahdottomia. Perehdytysresursseillakin on rajansa. Huomenna aloittaa tosiaan yksi ja pyritään samaan toinen aloittamaan viikon päästä. Sit katotaan millekkä aletaan, palkataanko lisää vai odotellaanko hetki. Joka tapauksessa kasvu on tällä hetkellä todella paljon tuotannosta kiinni. Niin kuin siitä pirun bambustakin.

Viimeisenä asiana pitää mainita vielä meidän kaulahuivikone. Se on siis ihan perus tasoneuloskone. Yksinkertainen toimintaperiaatteelta kuin kirkkovene. Se on ollu meillä jo vuoden päivät mutta ei olla saatu sitä toimimaan, lähinnä vaan katkomaan lankoja tehokkaasti. Nyt päätettiin toimitusjohtajan kanssa, kun sopiva lankadiileri kävi kylässä, että piru vie, tilataanpa kunnon langat siihen ja nyt laitetaan se kuntoon vaikka väkisin. No siinä oli konetekniikan diplomi-insinööri ja tietojenkäsittelytieteen tohtori hetken aikaa todella kaukana mukavuusalueelta an mutta niin vaan saatiin se värkki tuuttaamaan pölypussin väristä kaulahuivineulosta pihalle. Itsehän en alkuunkaan vieläkään ymmärrä kuinka se villasukkaneulosta voi syntyä kun niitä neulakoukkuja heiluttelee ja lanka menee eri suuntiin. Mutta ei sen väliä, ymmärrän kuitenkin mitä siinä koneessa mekaanisesti pitää tapahtua, että se voi toimia ja osaan säätää sen sellaiseksi. Ai että, kuinka se pieni insinööri sisälläni nautti kun pääsi pitkästä aikaa ruuvaamaan ja raapimaan päätä, kuinka ristus tää kone toimii! No ei se ny vielä ihan valmis oo mut kyl siittä hyvä tulee. Kohta saadaan jopa 60cm leveetä merinovillakaulahuivia myyntiin, joka on oikeesti tehty myös Suomessa.

Aattelin, että jos saan nyt noista koe-erän langoista vaikka kolme hyvännäköstä kaulahuivia aikaseks, niin numeroidaan ne, pistetään ne huutokaupattavaksi jotenkin ja lahjoitetaan rahat jonnekin hyvään paikalliseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Vaikkapa Kangasalan nuorille.

Se oli semmonen tarina tällä kertaa. Sen verran myöhään meni, että muita tavotteita en nyt itselleni naulaa ensi viikolle kuin sen verkkokauppapostitusongelman ratkaisun. Siinä on niin paljon rahaa kiinni, että sen ongelmat on löydyttävä.

Veli Murikkaa vapaasti lainaten, tehdään seuraavasta viikosta loistava viikko!

-Juha-

Pitää varmaan heti maanantaina aamusta, tai no heidän aamusta, käydä henkevä kehityskeskustelu Kalsarit-markkinointitiimin kanssa. Siellä oli taas raavittu päitä siihen tahtiin, että tikkuja oli jäänyt kynsien alle. Selvästi termien ”omakustannehinta” ja ”artistimaksaa” määrittely on jäänyt puolitiehen kun olivat antaneet isomman pelurin viedä meitä kuin litran mittaa. Nyt sitten tehdään Saludo-kalsareita viittä vaille riittävästi. Omien työsuhde-etujensa puolesta todella toivon, että käyttäisivät muutaman seuraavan viikon ajan sen päivittäisen tehokkaan työtunnin meidän omien tuotteiden markkinoimiseen.