Kirjoita, Juha!

Johan nyt on, entiset kolleegatkin alkaa jo ”kevyesti” huomauttelemaan, että et sitte oo kirjottanut. Ei ne kyllä ennen halunneet multa yhtään ylimääräistä kirjallista tuotosta (eli sähköpostia, silloin oli joku yleensä huonosti). Myönnettäköön, on kyllä ollut pari pitempää luovaa taukoa tästä päiväkirjasta. Ehkä hyväkin niin, tuleepa keskityttyä olennaiseen…mutta asiaan. Mistäs puhuttas…

No jospa vaikka niistä materiaaleista alkuun muutama, ei ehkä niin tarkkaan harkittu, sananen.

Bambua on niin, et vaikka lampaat söis. Ehkä kevyesti tunnepitoisella reaktiolla todettiin, että jos diilerillä sitä nyt kerrankin on, niin pistäkääpä vaikka tuplasatsi tulemaan. No sitähän tuli. Ei ehkä se kaikkein kassaystävällisin ja leaninperusoppien mukainen ratkaisu, mutta tulipahan nyt tehtyä. Joskin viikon se auto edelleen köröttelee Euroopasta Kangasalalle.

Villasilkkiäkin ois, jos vaan se suostuis irtoamaan nätisti kelalta. Eli tahtoo sanoa, että jälleen ollaan laatuongelmissa sen langan kanssa. Vanhemmat valtiomiehet tällä alalla ovat osanneet kertoa perimätietona, että se tahtoo toistua joka syksy, siis laadun lasku. Käsittämätön tämäkin. Ei se, että vuoden aika vaikuttaa luonnon materiaalin ominaisuuksiin, vaan se, että tämä tulee perimätietona. Miten ihmeessä tämä voi olla perimätietoa, eikö tälle voi tehdä mitään? Kuvitelkaapa tilanne, jossa Raahen SSAB:n pakkaskestävän erikoisteräksen laadun tiedettäisiin perimätietona heikkenevän aina toukokuussa. Kesäkuun erä ois näkemättä huonoa. Kuinkakohan kauan asiakkaat jaksaisivat antaa asian anteeksi. Niinpä. Noh, taas lähtee yksi lavallinen tavaraa uudelleen kelaukseen Eurooppaan. Joskin tällä kertaa se ei kerennyt tänne meille asti.

Koska päiväkirjan nimi nyt on mikä on, niin kerrotaanpas ihan aiheeseen liittyvä anekdootti meidän tuotannosta. Oot varmaan kuullut meidän Kalsareista, siis niistä mustista babmu-takapuolenpeitoista? Nehän on melko mukavat päällä, ei hierrä eikä paina (tämä ei nyt ole mainos vaan liittyy ihan asiaan). Tämä ominaisuus näet johtuu eräästä tuotantoteknisestä asiasta. Niissä on nimittäin, raksatermein puskusaumat. Eli neuloksen palat vierekkäin ja ne tikataan yhteen, ei siis päällekäin niin kuin esim sun farkkujen sivusaumat. Ja tämä taikatemppu taas tehdään semmoisella koneella kuin flat seamer eli flättäri. No tämä kone taas on sitten melkoinen härveli. Sillä koti-singerillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä tämän kanssa. Lankoja menee muistaakseni 5 ja neuloja on saman verran, todella monta asiaa mitä pitää ymmärtää ja valvoa samalla kun ajaa. Erittäin helppo rikkoa pienellä huolimattomuudella. Ja kaiken hyvän lisäksi, äärimmäisen epäergonominen laitos. No tästä luonnollisesti seuraa semmoinenkin tosiasia, ettei koneen käyttö ei ymmärrettävästi ole mitenkään erityisen isossa suosiossa ompelijoiden keskuudessa.

Tämän ja monen muun seurauksena, Kalsareiden tekeminen on ajautunut aina hieman pakko-perustaisesti. Eli sitten kun oikeasti tuotteet on loppu, niin tehdään iso satsi ja kärsitään kerralla pitempään. No miten tämä nyt sitten liittyy Leaniin? Juuri tämän huonon flow’n takia. Vähän väliä tuotteet loppu ja ihmetellään miten niitä nyt saataisiin hyllyyn. Näiden yllä mainittuja syitä ja muita kerätessäni tuli sellainen ajatus, että palataanpas ihan perusteisiin. Mitäs jos se ”kärsimys”, jonka flättärin käyttö aiheuttaa jaetaan joka päivälle? Jos siis koitetaan pitää huoli, että kaikilla neljällä tuotteeseen liittyvällä koneella on aina yksi nippu Kalsareita tietyssä vaiheessa ja se päräytetään jossakin kohtaa päivää läpi. Koneesta riippuen se on 15-60min homma.
Kappas kummaa, se tasaisen tuotantovirran ”keksijä” olikin oikeassa. Homma ärsyttää huomattavasti vähemmän, kun tiedetään, ettei se ole kuin se yksi nippu. Mikä tärkeämpää, valmisvarastot ovat alkaneet täyttymään. Joka päivä on nyt jonkin aikaa tullut yksi nippu, eli 20kpl jotain kokoa hyllyyn. Magic!

Sitten on varmaan pakko mainita yksi hieman isompi juttu. Me tehtiin silleen jännästi ja kerrottiin meidän isoimmille jälleenmyyjille, että meidän liitto on ohi ja on parempi jatkaa vaan ystävinä. Eli siis lopetettiin/lopetetaan isoimpien keskusliikkeiden kanssa yhteistyö. Siis noi isot automarketit ja semmoset. Eikö kuullostakin hullulta? Ainakin ensi kuulemalta? Hölmöt pyyhkii top-linestä aika ison siivun pois, miksi ihmeessä? No niinpä. Ei se volyymi aina ole se juttu. Tai toki on iso juttu mutta se ei ole itseisarvo. Me ollaan tultu siihen lopputulokseen, että meidän juttu on tuo verkkokauppa. Sen lisäksi tottakai halutaan myös auttaa pieniä jälleenmyyjiä, eli juuri niitä pieniä sekatavarakauppoja jotka koittaa selvitä hengissä isojen markettien alla. Niitä on muuten edelleen melko paljon. No ei me nyt ihmeitä pystytä tekemään mutta onpa heillä nyt ainakin yksi tuoteryhmä, josta kauppias voi sanoa, ettei asiakas ainakaan sitä löydä halvemmalla läheistä hypermarketista.

Mutta kyllä se verkkokauppa on kuitenkin se, mistä ajattelemme saavamme leivän pöytään. Siinä on todella monia hyviä puolia ja toki myös isoja riskejä. Tarkoitus on nyt virittää tää meidän kone sitä varten. Sekä verkkokaupan pakkaus, että myös tuotanto. Pakkauksestahan mä oon jo ajat sitten kertonut siitä Leanwaren WMS:stä joka tulee, kunhan vaan saadaan ensin verkkokauppa-alustat kuntoon. Sen jälkeen tehdään semmonen hauska asia, että luovutaan ERP:stä. Kyllä, Tam-Silk Oy tulee olemaan ERP-FREE-ZONE vuoden 2021 aikana. Tässä vaiheessa varmaan taas jonkun läppäri lähti atk-tukeen kuivatukseen pärskähtäneen kahvin takia. Tähän voisi sanoa, että prove me wrong mutta minä väitän, ettei ERP:stä ole mitään itseisarvollista hyötyä yhtenä ikuisena linnakkeena tämän kokoisessa yrityksessä. En väitä etteikö niitä ERPn hillomia tietoja tarvittais, mutta niitä voi käsitellä huomattavasti jouhevammin.

Sen verran täyttyy sanoa tuotantotilanteesta, että nuo isojen jälleenmyyjien tilaukset yhdistettynä viimeisenä kahtena kuukautena räjähdysmäisesti kasvaneeseen verkkokauppaan, on kyllä pistänyt meidät ahtaalle. Esim tässä kuussa on nyt myyty verkkokaupan kautta jo 2,5 kertaa enemmän kuin viime marraskuussa yhteensä ja tämä viikko on vielä jäljellä. Ollaan siis siinä positiivisessa ongelmassa kun tuntuu, ettei mikään ei riitä. Mutta kyllä tämä tästä. Lisää ihmisiä rekrytään koko ajan ja osan JäMy:jien loppuminen alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan.

Olkoon tämä nyt tässä tällä kertaa. Lupaan pyhästi ainakin yrittää kertoa viikonloppuna, mitä ollaan saatu aikaan tuotannonohjauksen kanssa…mikäli siis jotain saadaan aikaiseksi.

Loistavaa viikkoa taas kaikille

Juha