Taas päivitellään

11.9.2020 Se olis taas viikottaisen Weißbierin ja päiväkirjan päivityksen aika. Menikin aika pitkälle iltaan, mutta minkäs teet ku golfkentältä oli päästävä työpäivän päätteeksi hakemaan pettymyksiä.

Täällä sitä nyt tosiaan ollaan, ihan oikella nettisivulla. Joku vois erehtyä väittämään tätä blogin pitämiseksi, mutta minä pidän sitkeästi siitä illuusiosta kiinni, että tämä on vain päiväkirjan kirjoittamista.

Mutta hei heti alkuun, ensimmäinen iso hyvä juttu tapahtu tämän päiväkirjan ansiosta. Viimeksi mainitsin, että käytiin läpi toimiston roolitusta ja todettiin tarvitsevamme myymälään ihan oikean myyjän. No pari varteenotettavaa ihmistä oli käynyt mun rustailua tavaamassa, yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen. Niinhän siinä sit kävi, että Hanna alottaa meillä maanantaina! Tervetuloa mukaan, jos edelleen luet tätä! Tää on kyllä uskomatonta, että tästäkin rustailusta on ihan konkreettista hyötyä.

Sitten mennäänkin viikon tuloksiin.

Ensimmäinen ja tärkein asia oli järjestyksen pito. Tavoitteena oli kaksi jäädytettyä päivää. Jos nyt oikein laskin niin päivän järjestys piti tiistaina, keskiviikkona sekä perjantaina! Mä luulen tai oikeastaan tiedän, miksi näin hienosti meni. Syy siihen lienee, että muutettiin meidän aamupalaveria tiistaina. Nyt pidetään ensin varastossa noin 5-10min tilannekatsaus, mutta sen jälkeen kipitetään osan porukasta kanssa yläkertaan, otetaan leikkaajat mukaan ja käydään heidän kanssa päivän suunnitelma läpi. Siinä on hyvä luonnollinen paine koko shown läpivientiin, kun homma alkaa klo 8:15 alakerrasta ja työntekijöiden kahvitauko painaa päälle 8:30. Turhaa taikinointiaikaa ei siis jää. Eli summa summarum, he joiden työjärjestystä ohjataan, osallistuvat nyt aamulla palaveriin ja pääsevät itse vaikuttamaan esim. mikä on järkevä järjestys työn kannalta yms.

No miks sitte ne maanantai ja torstai meni hänekseen. Maanantai oli kyllä ihan puoliks suunniteltu juttu. Sanoin aamupalaverissa, että jos se pirun puuttuva materiaali viime viikolta (bambu-neulos) sattuis tulemaan, niin se menee välittömästi kaiken eelle. En uskonu yhtään, että se tulis mutta niinhän se lätkähti lähettämön ovesta lattialle tunti aamupalaverin jälkeen. Ja niin muuttui järjestys. Torstaina meillä kävi ”rikkinäinen-puhelin” -efekti työntekijöiden kesken. Ei mitään vakavaa tapahtunu ja hienoin asia oli, että hän joka oli ”mokan” tehny, tuli heti sanoon, että näin ny kävi. Eli uskallettiin myöntää moka ja sitä mä pidän tosi hienona asiana. Sen jälkeen kun myönnät mokan, kaikki muut keskittyy sen ratkaisemiseen ja unohtaa siitä juoruamisen. Joku ehkä pitää tätä mitättömänä juttuna, mutta mulle tää on tosi iso juttu ja indikaatio, että meillä ehkä joskus uskalletaan feilata avoimesti. Ilman mokia ei tuu onnistumisia. Ja jos pelkää mokata, ei voi onnistua.

Sit ne varastopuutteet. No nehän rysähti alas -33%, kun se ristuksen bambu vihdoin ja viimein, neljänkymmenenkolmen ”rakentavan” mailin jälkeen tuli. Pitää varmaan ens viikolla siirtyä prosenteista absoluuttisiin numeroihin kun ne alkaa olla sillä tasolla, että kehtaa vihdoin sanoa ääneen. Mä alan olla aika varma, että se WMS on meidän seuraava steppi. Tällä myynnillä tää varasto pysyy just ja just hanskassa, mutta pienikään kasvu ja ollaan helposti ihan hukassa, ku saldot ei oo oikein. Se on kuitenkin asiakaspalvelun kannalta oleellisin asia, että tiedetään mitä meillä on ja mitä ei. Ja se myös ehkä auttas näiden isojen tukkutilausten hallintaan, eikä ne heiluttais meidän järjestystä, kun suoraan jokin ATK-intternet-värkki kertois mitä tilauksesta puuttuu.

Niin joo verkkokauppakin pysy hyvin rytmissä vaikka tilaukset on lähteny selkeesti ylähä päin. Koko lähetenippu saatiin joka päivä käytyä läpi ja postitettua. Winter is coming, sanottiin jossain epäsuositussa sarjassa ja villasilkki- ja bambukuteet alkaa selkeesti kelpaan kansalaisille. Ens viikolla meille tulee ihan viimesen päälle värkki verkkokaupan käsittelijän työpisteeksi. Iso sähkökulmapöytä ja vieläpä musta sellanen. Näkisittepä nykyisen työpisteen, ergonomia on lähinnä huono vitsi jos sen mainitsee tässä asia yhteydessä. Mutta sekin paranee kohta.

Tästä viikosta omalta kohdalta täytyy sanoa, että kun on 10 vuotta viettänyt megayrityksissä, joissa kyky tehdä päätöksiä on… no se on mitä se on, oon vihdoin löytänyt sellaisen ympäristön, jonka päätöksentekovauhti sopii mun vartalolle. Käytiin toimarin kanssa seuraava keskustelu torstaina:

Mä: ”Mä kävin pyöriin tuolla yläkerrassa ja mulla on suunnitelma miten laajennetaan noihin tiloihin, jos ne voidaan vuokrata”.

 TJ: ” Anna tulla”

Mä: ” noin 2min selvitys asiasta”

TJ: ”Kuulostaa järkevälle, vuokraanko mä ne tilat”

Mä ” Anna mennä, kyllä tää suunnitelma toimii”

TJ: ”OK”

Noin tunti myöhemmin tuli WA-viesti: ” tilat meidän käytössä lokakuun aikana”

Eli, TamSilk Oy laajentaa toimintojaan kohta takaisin siihen mitä se joskus oli. Eli koko rakennus on meidän käytössä, taas. Ja joku muka sanoo, että vaateteollisuus on auringonlaskun ala Suomessa. Paskan marjat, sanon minä. Me muuten täytetään tänä vuonna 95v, ois varmaan syytä juhlia!

Ai niin joo, meinas unohtua. Mähän puhuin viimeks siitä imuohjauksesta leikkaamon ja ompelimon välillä. No laakauspöydän ääressä viisaus tiivisty ja päästiin yhteisymmärrykseen asiasta. Mä olin väärässä. Siinä ku mä sain muotoiltua oman mielipiteeni semmoseen muotoon, että se olisi edes jotenkin ymmärrettävissä muille, todettiin, että tähän on parempiakin tapoja. Kävi ilmi, että leikkaajat ihan ite on koko ajan pitäneet ruutuvihossa yllä, mikä on ”high-runnereiden” tilanne ja sanoivat, että tää kyllä toimis, jos te pidätte huolta, että työmääräimiä riittää. Voisivat kyllä vaikka raportoida mulle jotenkin, jos haluaisin. Totesin, että älkää ny ristus sentään alkako mitään raportointia lisäämään. Mulle riittää, että homma toimii. Taas kerran todettiin, että se joka sitä työtä tekee, on paras sitä kehittämään. Pitää vaan antaa esimiehenä mahdollisuus siihen, eli aika ja resurssit. Tää liittyy myös siihen alussa mainittuun aamupalaverin muutokseen. Sillä saadaan hoidettua ne highrunnerit myös nätisti.

Tulihan taas tekstiä, vaikka en kyllä vieläkään saanut aikaiseksi niitä muistiinpanoja viikon aikana. 

Ens viikolle tavoitteet ois seuraavat: 

KPI:t

  • Varastopuutteet <10kpl 
  • Edelleen se <24h verkkokaupan vasteaika
  • Sit jos mä löydän tosta ristuksen ERPistä tavan laskee tuottavuus, niin tavoite on saada eka lukema tauluun. Ei ois paljosta kiinni, vain löytää raportti, joka kertoo mitä tuotteita ja paljonko on saapunut varastoon x-ajanjaksolla. Hemmetti, että on epäselvä värkki.

Muut tavoitteet:

  • Eka raakaversio uudesta leiskasta, kun laajennetaan tiloja
  • Myymälänhoitajan perehdytys
  • Aamupalaverin kehittäminen edelleen. Pitää miettiä, pitäskö pakkaamo ottaa mukaan. Noh katotaan mihin päädytään.

Loistavaa viikonloppua vaan kaikille

Juha

Niin joo, se on se meidän markkinointitiimi taas miettiny päänsä puhki ja käyttäny työaikaansa niin hienosti, että varmaan pitää käydä ens viikolla hakemassa sormivärit pois niiltä. Jotain muuta ku tasakantaruuvien kieltämistä ja laatikkopöyrän maalausta ois ihan jees leipänsä eteen saada aikaan