Uutta pukkaa

Niin se vaan humahti kahteen viikkoon tämänkin päivitys. Enpä mä taida jaksaa tästä päivittämisestä suurempaa ressiä ottaa. Ainakaan ennen ku saa alkaa kirjoittaan, että kaupallisessa yhteistyössä blaablaablaa oy:n kanssa. Mikähän mahtais olla muuten sellanen yritys joka aivan ehdottomasti haluais nimensä tähän, niin että mä sit teennäisesti kehuisin sitä ja sit ne maksais hirvittävästi rahaa mulle. Ei liene löytyvän sellaista ainakaan näillä näkyvyyksillä. Toisaalta, se ois varmaan maailman ensimmäinen kaupallinen yhteistyö päiväkirja kanssa. Noh se siitä, tekstiä tulee kun on tullakseen, ei tätä rahasta tehdä vaan siittä kuuluisasta rakkaudesta lajiin.

Lähetäänpäs taas liikkeelle sillä samalla mikä on ollut viime aikoina päiväkirjan vakioaloitusaihe, eli materiaalit. Armon vuoden 2020 43. perjantaina (eli toissapäivänä) se arvon musta bambu suvaitsi kunnioittaa matalaa majaamme ja saapua paikalle. Viimeinen stintti Tanskasta otti viikon. Tähän kaikki kirosanat. Miten voi olla mahdollista, viikko Tanskasta Kangasalle? Oon silleen hieman hätäsempään toimintaan tottunut. Joskus on haettu lentokoneella materiaalia Euroopasta, taksilla Hesasta Vaasaan. Joskus on onnistuttu Kiinan uuden vuoden aikana kaivaan DHL:llän avustuksella joku komponentti Suomeen alle 24h. Mutta meidän bambu körötteli viikon Tanskasta. Mä en pääse tästä kyllä kovin helpolla yli, voi luoja! No, 15 pakkaa, eli 1000m neulosta on meidän katon alla, ongelma on vain se, että kaikki se on käytännössä jo myyty, kun se on 19pv myöhässä. Seuraava erä pitäs olla kotiutettavissa 1.11.2020. Uskoo ken tahtoo.
Nyt sitten tosissaan aletaan selvittään mitä se vaatii, että saadaan bambun neulonta meille insourcattua. Ei varmasti oo helppo juttu mutta kyllä sekin onnistuu kun tarpeeks halutaan. Vähän ku oiskin siistiä, jos Suomessa edelleen koulutettas tekstiilialan inssejä ja dippa-inssejä, voitas tarjota jollekkin lopputyöpaikka. Tehtävän anto ois helppo: Tässä on neulos, selvitä mikä kone pitää ostaa ja laita se semmosiin säätöihin, että identtistä tavaraa tulee ulos. Siinä ois varmaan pariinkin dippatyöhön aihetta.

Muuten materiaalit on pysyny ihan ok, tasolla. Villasilkki ollaan saatu pikkuhiljaa sille tasolle, että se ei vähän väliä lopu leikkuusta vaan bufferi alihankinta pesun ja meidän leikkuun välillä on kasvanu riittäväks. Oma mausteensa aiheeseen toi todella iso keskusliikkeen villasilkkipitkis-tilaus mutta siitäkin selvittäneen.

Viimeksi kirjoitin niistä meidän verkkokaupan virheistä. Eli on menny väärää tuotetta ja vääriä määriä, sekä on palautuksia menny sekasin. Sitä sit on nyt porukalla ihmetelty ja mietitty mikä täs menee väärin. Niin ku viimeks sanoin, kun volyymit kasvaa, pienilläkin asioilla alkaa olla merkitystä. Jos joku joka tätä lukee, osaa muokata Magenton läheteformaattia ja osaat siinä neuvoa, mä tarjoon vapaa valintaisen tuotteen meidän verkkokaupasta. Ei riitä meillä taidot sen muokkaamiseen ja sen formaatti on todella sekava keräykseen. Se on tosiaan vaan yks asia mikä hiertää. Istuttiin tosiaan porukalla hetkeks alas alkuviikosta ja toisin kuin markkinointitiimi, vartin kaffittelun meillä oli uus tapa toimia. Muutettiin muun muassa, miten reklamaatiot käsitellään ja miten informaatiota liikutetaan. Mä uskoisin, että tää malli toiminee paremmin. Ainakin sillä perusteella, että ne jotka tekee, sopi tän keskenään. Mä vaan kuuntelin. Katotaan kuinka käy, muutetaan sit uudestaan, jos on tarvetta.

Tähän oikeastaan aika isosti liittyvä juttu on se aiemminkin mainittu WMS. Saatiin hallitukselta lupa investoida siihen. Sinänsä se oli aika no-brainer, takaisinmaksu oli kuukausia joten Leanwaren kanssa aletaan sitäkin jumppaamaan. Tästä sit hyvänä aasinsiltana on helppo hypätä ERP:iin. Mulle on täs heränny aika vahvasti sellanen puolihullu ajatus, että mitäs, jos Tam-Silk Oy ois lähitulevaisuudessa ns. ”ERP-free” talo. Miks ihmeessä me tarvittais joku iso elefantti hallinoimaan meidän meidän dataa. Elefantti, jonka kanssa sit ollaan naimisissa hamaan tappiin ja aina kun halutaan elefantin vaikka kääntävän kylkee, se maksaa mansikoita ja persikoita. Totta kai mä ymmärrän miks erppejä käytetään. Oon aika monta vuotta saanu kunnian hieroa esim SAP:ia ja ymmärrän sen funktion. Loppujen lopuks, ERPpihän on vain ohjelma joka lukee ja kirjoittaa tietokantaa, eihän siinä mitään taikaa ole. Miks sen ERPin pitäs omistaa se tietokanta miks se ei vois olla meidän oma ja sit sitä luettas pienemmillä ohjelmilla, esim just tolla WMS:llä. Ja sit jos ei toimi niin vaihdetaan se ohjelma. Mutta kun heitin tämän ajatuksen sellasen firman TJ:lle ku Annitech Oy, niiltä löyty aika villejä ideoita asiasta. Ilmeisesti semmosia juttuja jo puuhataan. Mielenkiintoista…

Mitäs muuta tässä vois mainita. No ainakin sen, että kaks uutta reippaan olosta ompelijaa on aloittanut meillä. Toinen on ollut jo 2vkoa, niin kai hän on viihtynytkin. Toinen vasta 2pv. Verkkokauppakin sai tosiaan yhden uuden työntekijän. Kolme uutta ompelukonetta, no okei okei, mulle on kerrottu ettei meillä ole ompelukoneita, eli yksi automaattisesti päättelevä saumuri, yksi manuaalisesti päättelevä sekä pitsikone on ostettu. Mahtokohan mennä oikein? Eli sitäkin kautta ollaan kasvamassa. Eikä vähiten senkään takia, että perjantaina todettiin meidän ylittäneen viime vuoden liikevaihto. Pari kuukautta vielä aikaa takoa uus ennätys sille nextille levelille (mähän alan jo kuulostaan ihan influenserille, kohta ne kaupalliset yhteistyöt varmasti on tulossa).

Muutenkin ollaan pistetty jo torppaa uuteen malliin. Myymälä on jo tuplannu neliönsä ja sen avajaiskaffit juodaan to-pe ens viikolla, kun on samalla Tilkkutori. Eli myydään kaikkee mikä meiltä on prosessissa jääny yli. Omalta osaltaan hyvää hommaa kierrätyksen osalta. Jos oot maisemissa niin tuu hörppään kaffit. Se tuotantokierros-tarjous on edelleen voimassa, jos tuut nykäseen hihasta.

Yläkerrasta on vihdoin tilat alkanu vapautuun meille ja marraskuun alussa alkaa seinää kaatuun. Jos joulukuun alkuun saatas ne käyttöön, niin hyvä ois. Suunnitelmia alkaa oleen miten ne tilat hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ja saattaa olla, että pystytään kotiuttamaan osa niistä Neulomon tuotteista, jotka kokoonpannaan nyt Tallinnassa. On kyllä hieno juttu, aina kun saadaan uuteen tuotteeseen ”Made in Kangasala” lappu.

Yks kestävän kehityksen juttu minkä sain sovittua perjantaina on jätehuollon muuttaminen. Pikku juttu sinänsä mutta huomasin, että meillä menee lähes kaikki sekajätteeseen. Yhen jäteyhtiön konsulentti kävi paikalla ja todettiin, että pikku jutuilla saadaan sekajätteen määrä tippuun 80-90%. Eli tääkin menee parempaan suuntaan.

Siinäpä ne tärkeimmät varmaankin tältä erää, ois varmasti paljon muutakin kirjoitettavaa mutta jääköön seuraavaan. Sen voin luvata, että ehkä jo seuraavassa jatko-osassa tulee jo melko suuria juttuja Tam-Silkin kannalta mutta pidetään hullua jännityksessä vielä hetki.

Seuraava viikon tavoitteet:

Selvitään Tilkkutorin hässäkästä. Viimeks sen suosio hieman pääs yllättään
Bambu puutteet puoleen. Niitä oli perjantaina 15 nimikettä.
Sellasen homman ku VMS:n aloittaminen. Eli ei mitään yleis-VMS:ää vaan miten kamat oikeesti liikkuu miltäkin koneelta toiselle. Koitetaan löytää, josko tuotannosta erottus semmosia päävirtoja, niin voitas miettiä ompelimon lay-outtia uusiks. Heräs täs viikolla semmonen hieno ajatus, että miten tuotantolinja pitäs ompelimossa järjestää, jotta se ois mahdollisiman tehokas. Katotaan miten käyt, tää ei mee viikossa maaliin mutta alotetaan niin kyllä se siitä sit.

Loistavaa viikkoa kaikille!

-Juha

Markkinointitiimi….niin. Ajattelin tämän päiväkirjan alussa, etten käytä tätä mihinkään mainostamiseen mutta nyt varmaan voisin hyvää hyvyyttäni tehdä sen. Sen verran jämerä oli heidän Kalsarit-T-paita-idea noin vuosi sitten, että on niitä kaikki 19kpl myyty. Sekin bambu ois voitu käyttää johonkin muuhun. Nyt sieltä kalsarit verkkokaupasta sais niitä vähän halvemmalla. Keksittiin ihan yhdessä soiva alennuskoodi kun myynti-reviewtä käytiin. Se on ”paskaidea”, ilman heittomerkkejä. Lupasin, että saavat ostaa loput myymättömät ite palkkapäivänä.