Mökkeilyä – hyvässä ja pahassa

Se on täällä nyt, kesä! Tätä me kaikki olemme odottaneet, tästä unelmoineet. Onhan tämä mukavaa, mutta ollaan tarkkana, ettei tätäkin lähdetä suorittamaan, stressaamaan ja aikatauluttamaan täyteen. 

Minä olen kaupunkilaislikka. En ole koskaan suuremmin viihtynyt maalla tai mökillä. Olen kyllä miettinyt, miksi mökillä oleminen on minulle niin epämieluisaa. Ehkä siksi, että en ole saunoja, enkä halua lomalla puuhata koko ajan jotain. Voi olla, että mökkeilystä on minulle myös kehittynyt väärä kuva, koska olen aina mökkeillyt vain vieraana. Ehkä mökkeily on arjessa erilaista kuin silloin, kun joku tulee kylään. 

Minun kokemukseni on, että kun mökille saapuu vierailulle, on ’tanssikortti’ tupaten täynnä: ohjelma on mietitty minuutilleen ja sitä lähdetään suorittamaan. Ensin tutustutaan paikkoihin, sitten saunotaan, uidaan, syödään, istutaan iltaa. Aamulla syödään, tehdään JOTAIN ja sitten syödään. Se on se JOTAIN, joka ahdistaa minua. 

Yritin kerran olla vaan ja lukea kirjaa. Heti siihen pyörähti emäntä/isäntä ja rupesi ehdottelemaan tekemistä: ”Voit mennä soutelemaan veneellä, onkimaan laiturille, uimaan kumipatjan kanssa, metsään samoilemaan, heittämään tikkaa, pelaamaan mölkkyä…”, loputtomasti. Kun sitten sanoin, että olisi ihan parasta, jos saisin lukea, niin tuli sellainen olo, että rentouduin väärin. ”Jos kuitenkin vähän petanqueta, ehkä pyörälenkki kylätiellä, mustikoita on metsässä…?”

Stressihän siitä tuli. Söin lounaan, kiitin isäntäväkeä ja lähdin pois. Tämä on varmaan isäntäväen tapa osoittaa huomaavaisuutta, mutta jos EI halua muuta kuin löysäillä? Eikö siihen saa mökkeillessä keskittyä? 

Voihan yhtä hyvin olla, että he kokivat, että lukemiseni oli epäkohteliasta. He hiki päässä keksivät kaupunkilaiselle tollolle tekemistä, mutta se vaan möllöttää lukien. 

Me olemme niin erilaisia. Joillekin mökillä puuhastelu on rentouttavaa, joillekin ahdistavaa. Eläköön erilaisuus!

Stressitöntä kesää!
Kati