Pohdintoja olemassaolon tarkoituksesta

Välillä sitä miettii tätä elämää isommin ja löytää itsensä suurten kysymysten ääreltä: Miksi olemme täällä? Onko avaruudessa elämää? Onko missään mitään järkeä? Onko siinä, mitä me teemme mitään järkeä? Mitä jos teemme kaiken ihan väärin? Mitä jos teemme kaiken ihan oikein, mutta liian varovasti?

Tällaiset suuret kysymykset eivät varmasti tule mieleen, jos on kiire tai stressi. Ehei, ne nousevat mielessä pintaan juuri, kun et ajattele mitään. Viime viikkojen marjojen poimiminen vattupuskassa on osoittautunut tällaisten jättiläisajatusten laskeutumisvaloiksi; tervetuloa tänne! Ja niinpä niitä tulee mieleen koko ajan lisää – ja kyllähän niitä onkin aikaa pysähtyä pohtimaan siellä marjoja poimiessa.

Ajattelin jakaa kanssasi, mitä olen pohtinut tästä meidän hommasta:

Me olemme Tam Silkillä tekemässä kestäviä ja sopivia käyttövaatteita kaikenlaisille ihmisille, jotka asuvat täällä päin, tässä ilmastossa. Meillä on ilmoja, joissa tarvitaan toimivia ja lämpimiä, sopivia vaatteita.

Olemme tehneet näitä meidän hommia sen verran kauan, että meillä on oppia ihmisten elämästä, kurveista ja mutkista. Käytämme tätä tietoa suunnittelussamme ja siksipä tuotteemme ovat sopivia mitoitukseltaan ja muodoiltaan useimmille meistä. Olemme viime sukupolvien ajan muuttuneet myös keskimäärin: pituutta on tullut ja kropan muodot uudistuneet.

Olemme pieni yritys ja enemmän käsityöläisiä kuin kiiltävän tehtaan hurisevia osia. Teemme työmme ylpeydellä, emmekä päästä käsistämme höpöä. Emme ole pikamuotia, vaan teemme näitä tuotteitamme niin, että ne kestävät kulutusta ja aikaa. Muodikkuus ei ole meille se juttu, vaikka elämme toki ajassa. Haluamme tuoda esiin sellaisia ideoita, jotka ovat muodista hiipineet osaksi arkeamme. Huppari oli mummulleni vieras ja anorakki oli hiihtotakki. Nyt huppareita pitävät kaikki.

Emme ole ehkä kaikkein yllätyksellisimpiä, eikä meiltä varmaan koskaan tule ulos glitteriä ja glamouria. Olemme enemmän se luotettava kaveri tässä vieressä, kuin joku säihkyvä elokuvatähti.

Materiaaliemme laadusta emme tingi. Hankimme ne lähteistä, joihin voimme luottaa, ja joilla on tarvittavat laadun takeet sertifikaatteina ja tyytyväisinä asiakkaina. Työntekijöille maksamme ammattilaisen palkan ja myös verot, kulut ja muut asiaankuuluvat maksut. Niinhän se pitääkin olla.

Olemme Pirkanmaalta, meillä ei ryntäillä eikä kohkata. Meillä tehdään, mitä luvataan. Eikä luvata sellaista, mitä ei tehdä. Emme ole kaikkein halvin, mutta emme voi tätä kotimaassa tehdä halvemmalla. Ja koska täällä haluamme pysyä, on tehtävä rahalle vastinetta laadun, sopivuuden ja reiluuden kautta.

Tähän asti pääsin pähkäilyssäni, kun marja-astia oli täynnä ja käsivarret sen verran raapiutuneet puskissa, että päätin lopettaa ja lähteä uimaan.

Mitä mieltä olet? Onko tässä järkeä? Mitä voisimme tehdä paremmin?

Kavereilta uskaltaa kysyä neuvoa, koska tiedän, että yksin ei saa parasta lopputulemaa aikaan. Jään odottamaan ajatuksiasi, olenko hakoteillä vai ladulla? Kiitos jo etukäteen, kirjekaverini. Minä lähden uimaan,

Terveisin,
Kati