Elämä on aina parempaa yhdessä

Niin se on kai ihan evoluutiossakin, että yksin ei ole ihmisen hyvä. Me sairastumme, jos olemme yksin, koska elimistö stressaantuu yksin olemisesta. Aivot huutavat: Vaara! Tähän on ymmärtääkseni syynä se, että olemme aikoinaan savanneilla selvinneet juuri sen varassa, että meitä on monta - yksi vartioi kun toiset nukkuvat,  eikä sepelihammastiikeri pääse yllättämään. 

No ihan sama pätee vieläkin. Kun on monta yhdessä, niin kaikesta tulee parempaa. Sehän ei tarkoita, että olemme samanlaisia, samasta muotista tai että kaikki tekevät samoja asioita.

Se tarkoittaa, että on lauma, joukkue, tiimi, heimo, johon kuulumme. Me huolehdimme toisista, ja toisilla on meidän asiamme mielessään. Kukaan ei tykkää sellaisesta tyypistä,  joka tekee vain omiaan, eikä välitä mitä muille kuuluu. Se on meihin sisäänrakennettu, ja se on hyvä niin. 

Pienessä mittakaavassa kyse on ihan ystävistä, kavereista, läheisistä ja niistä ihmisistä, joita olet valinnut perheeseesi. Minä erotan verisukulaiset (joita ei voi valita) ja omat valitut perheenjäsenet (ihmiset, jotka ovat minulle tärkeitä). Jotkut kuuluvat molempiin, jotkut vain toiseen ryhmään. Valittu perheeni on se tuki ja turva, joille keskellä yötä voi soittaa, kun tulee hätä tai jos itkettää. Ja joilla on aina tilaa minun elämässäni ja saavat minulta kaiken avun, jota voin antaa. 

Sitten on tuttavia, työkavereita, naapureita ja muita tyyppejä, joiden kanssa tehdään yhteistä, autetaan toisia ja välitetään. Ja sitten on tietysti niitä ventovieraita, joita autetaan. Vaikka kun bussiraha on kadonnut pikkulapselta, etsitään kartasta kadonnutta osoitetta, tai juostaan bussiin ja joku jää pitämään ovea auki, ettei juoksija jää matkasta. Hetken kohtaamista, ihmisyyttä, lähimmäisestä välittämistä. 

Kaikki tämä, yhteinen elämä on tärkeää. Moni arjen asia toimii apunani siksi, että jossain joku on herännyt aikaisin ja lämmittänyt sen bussin ja ajanut sen tähän pysäkille, että minä pääsen sen kyytiin.

Joku on kuorinut ja raastanut ne porkkanat, jota otan lounaalla noutopöydässä. Samaan aikaan teen minä näitä minun asioitani, pidän huolta, että meillä on liiketoimintaa, jossa tehdään kerrastoja ja alushousuja, että ei tarvitse alasti kulkea. Maksan laskuja, että valot on päällä ja koneet hyrräävät. Kirjoittelen kirjeitä, jotta joku muistaisi meidät ja ostaisi sitä mitä teemme. 

Jos tätä koko elämän kudelmaa ryhtyy miettimään, niin alkaa vähän huimaamaan. Aika moni ihminen on tehnyt monta asiaa, jotta voin tässä nyt istua ja kirjoittaa sinulle. Huh. 

Elämä on aika hienoa. Yhdessä. Ehdotan, että pysähdyt hetkeksi, katsot ympärillesi ja lähetät lämpimän ajatuksen kaikille niille, jotka ovat omalta osaltaan tehneet niitä asioita, joiden keskellä tätä kirjettäni luet. Kiitos, sinä tuntematon! Ihanaa, ilma sakeanaan kiitollisuutta!

Ja kiitos tietysti sinulle, että tänään luit minun ajatuksiani. 

Terveisin
Kati