En ole lumi-ihminen

Lumesta ollaan montaa mieltä. Joku rakastaa ja joku vihaa. Minä olen jälkimmäisiä, en tykkää yhtään. 

Istuessani tässä koneen ääressä ja katsellessani aamun yllätykseksi satanutta valkoista maata, ryhdyin pohtimaan, miksi en tuosta valkoisesta kylmästä asiasta tykkää yhtään. Tykkäämiseenhän on yleensä monta syytä, ja kun ne paloittelee ja niitä tarkastelee ja miettii, niin yhtäkkiä ne sulavat pois – kuin lumi. Heh. 

Lumessa on monta hyvää asiaa, otetaan ensin ne. 

Onhan se kaunista, kun lumi peittää maan! Viime viikkoina harmaanruskeat lehdet ovat kadottaneet ruskan kaiken kauneuden ja ovat vaan harmaanruskeaa mätänevää massaa. Muta ja sora ei kokonaiskuvaa mitenkään virkistä, etenkin kun on satanut ja kaikki menee mössöksi. Lumivaippa saa kapisimmankin risukon näyttämään satumetsältä. Kannot ja katukivet saavat ihan erilaisen muodon kun valkoinen peitto laskeutuu niiden päälle. Lumipeite on armollinen ja kaiken kaunistava. 

Lumi on suojaavaa. Sen alla uinuvat ensi kevään tulppaanit ja krookukset odottamassa. Valkosipulit ovat ehtineet asettua taloksi ja ponnahtavat keväällä maasta kuin voimaruiskeen saaneina. Luonto on lumen alla levossa, keräämässä voimia. 

Lumi antaa valoa tähän pimeyteen. Tuntuu että luontokin auttaa meitä selviämään tulevista pimeistä päivistä ja viikoista vahvistamalla niitä vähiä säteitä, joita saamme selvitäksemme. 

Toisaalta, lumen vihaamiseksi keksin heti monta asiaa. 

Lumi on märkää, se tunkeutuu kaikkialle tuiskutessaan. Kaulakuoppaan siihen takin ja kaulahuivin väliin. Kenkien varsista sisään. Niskaan kauluksen yläpuolelle. 

Lunta on joka paikassa. Sitä siirrellään ja kolataan. Aura-autot kolaavat ihmiset hereille keskellä yötä. Pitääkö se sentti aurata? Toisaalta, jos sitä ei aurata niin liukkaus luo uusia agilityratoja jokaiselle jalkakäytävälle. Me kellahtelemme kuin pandat, paitsi että meillä luiden rätinä on suurempi uhka kuin kaatumaan harjaantuneilla karvaisilla kavereillamme. 

Ja tietysti koko ajan on kylmä. Sanotaan, että kylmä on helpompi käsitellä kuin kuuma, koska vaatetuksella voi siihen vaikuttaa. Eihän se mieltä juuri ylennä, että joutuu kantamaan monta kerrosta vaatetta päällään. Sisään tuleminen on yhtä stripparishow’ta kun kuoritaan kerros kerrokselta vaatteita päältä. Tavaraa on reilu ikea-kassillinen, kaulureita ja hanskoja hukattavaksi läjäpäin. 

Mietin usein olemmeko täällä tämän luonteisia siksi, että olemme lumen ja jään maasta? Millainen olisi mielenlaatu, jos olisi auringonpaiste ja lämmin joka päivä? 

Osaisiko sitä olla? 

Ei, vielä en osaa olla lumen ystävä. Ehkä ensi vuonna. 

Terveisin,
Kati