Juhliminen on ihanaa, siitä olemme varmaan kaikki yhtä mieltä. Juhlimisella tarkoitan tässä sitä, että pysähdymme, tunnistamme jonkun asian, joka menee hyvin ja tuo onnellisuutta; ja annamme onnellisuuden aallon pyyhkäistä ylitsemme.
Juhlaan riittää pienikin syy, eikä suurtakaan kannata kaihtaa. Juhlan hyvä mieli syntyy omissa ajatuksissa, jolle esteenä on yleensä vain se, että ei anna itselleen lupaa juhlan onnelliseen tunteeseen. Juhlissa on yleensä enemmän kuin yksi, mutta se ei ole juhlan edellytys. Juhlassa on myös yleensä jotain näkyvää: syötävää, musiikkia, juotavaa, tekemistä, mutta sekään ei ole juhlan edellytys.
Meidän kielessämme juhlimiseen sisältyy jotenkin tietyt juomat ja tietty käyttäytyminen. Juhliminen on myös närkästystä aiheuttava sana. Siihen löytyy sellainen pohjavire, jonka antaa ymmärtää, että aiheetta ja liikaa. Jotain holtittomuuttakin on varmaan tapahtunut. Olen miettinyt miksiköhän näin on? ”Oletko ollut juhlimassa?” on kysymys, jossa on helposti syytös ylenmääräisestä alkoholin nauttimisesta, raivoisasta riekkumisesta ja pahennuksen herättämisestä. Minä kuulen siinä vähän myös kateutta: “Miksi sinä sait samaan aikaan rellestää, kun minä vaan täällä hiihdän kouluun kesät talvet ja olen työn raskaan raataja.”
Mikään sana ei ole niin syntinen kielessämme kuin pikkujoulut. Siellä stereotypisesti tehdään kaikki laittomat, moraalittomat ja muuten sopimattomat asiat – muka. Todellisuudessahan pikkujoulut ovat yhteisön kerääntymistä yhteen, yhdessäoloa ja ehkä hilpeyttä. Joka haluaa vetää yli, vetäisi yli kevätjuhlissakin tai normaalissa arjessa. Me muut olemme niissä ihan kuten muussakin elämässä.
Vapaudutaan sanomattomista närkästyksistä ja otetaan juhliminen puhtaasti sellaisena kuin se on: Arjen välissä hetkenä, jolloin tunnistetaan ne pienet juhlimisen arvoiset asiat. Nautitaan tauosta juhlan ajan. Ladataan lämpöä ja yhdessäolon iloa sinne mielen pohjalle varastoon, jotta arjen pimeissä aamuissa jaksetaan vähän paremmin.
Onnellisuutta ei ole koskaan liikaa, kenelläkään. Jos ajattelisikin juhlimista onnellisuuden laturina eikä tuhnuisena ja tuomittavana, niin mitenkähän se vaikuttaisi elämään?
Veikkaan että ei ainakaan huonontavasti. Taidanpa kokeilla.
Terveisin,
Kati
Juhlaan riittää pienikin syy, eikä suurtakaan kannata kaihtaa. Juhlan hyvä mieli syntyy omissa ajatuksissa, jolle esteenä on yleensä vain se, että ei anna itselleen lupaa juhlan onnelliseen tunteeseen. Juhlissa on yleensä enemmän kuin yksi, mutta se ei ole juhlan edellytys. Juhlassa on myös yleensä jotain näkyvää: syötävää, musiikkia, juotavaa, tekemistä, mutta sekään ei ole juhlan edellytys.
Meidän kielessämme juhlimiseen sisältyy jotenkin tietyt juomat ja tietty käyttäytyminen. Juhliminen on myös närkästystä aiheuttava sana. Siihen löytyy sellainen pohjavire, jonka antaa ymmärtää, että aiheetta ja liikaa. Jotain holtittomuuttakin on varmaan tapahtunut. Olen miettinyt miksiköhän näin on? ”Oletko ollut juhlimassa?” on kysymys, jossa on helposti syytös ylenmääräisestä alkoholin nauttimisesta, raivoisasta riekkumisesta ja pahennuksen herättämisestä. Minä kuulen siinä vähän myös kateutta: “Miksi sinä sait samaan aikaan rellestää, kun minä vaan täällä hiihdän kouluun kesät talvet ja olen työn raskaan raataja.”
Mikään sana ei ole niin syntinen kielessämme kuin pikkujoulut. Siellä stereotypisesti tehdään kaikki laittomat, moraalittomat ja muuten sopimattomat asiat – muka. Todellisuudessahan pikkujoulut ovat yhteisön kerääntymistä yhteen, yhdessäoloa ja ehkä hilpeyttä. Joka haluaa vetää yli, vetäisi yli kevätjuhlissakin tai normaalissa arjessa. Me muut olemme niissä ihan kuten muussakin elämässä.
Vapaudutaan sanomattomista närkästyksistä ja otetaan juhliminen puhtaasti sellaisena kuin se on: Arjen välissä hetkenä, jolloin tunnistetaan ne pienet juhlimisen arvoiset asiat. Nautitaan tauosta juhlan ajan. Ladataan lämpöä ja yhdessäolon iloa sinne mielen pohjalle varastoon, jotta arjen pimeissä aamuissa jaksetaan vähän paremmin.
Onnellisuutta ei ole koskaan liikaa, kenelläkään. Jos ajattelisikin juhlimista onnellisuuden laturina eikä tuhnuisena ja tuomittavana, niin mitenkähän se vaikuttaisi elämään?
Veikkaan että ei ainakaan huonontavasti. Taidanpa kokeilla.
Terveisin,
Kati
Jätä kommentti
Tämä sivu on suojattu hCaptcha-tunnistuksella, ja hCaptchan tietosuojakäytäntöjä ja käyttöehtoja sovelletaan.