Kevättä kohti

Se on pieni tunne mielen sopukoilla. Kevään ajatus. Se on vasta ohikiitävä hetki ja silmäkulmassa vilahtava lupaus. Mutta kyllä se kuule on niin, että kevättä kohti mennään. 

Toissa-aamuisella työmatkallani havahduin siihen, että pusikossa on jo joku, jolla on kevättä rinnassa. Linnun kutsu kuului kuuluvasti, että täällä ollaan, saatan tulla riiaamaan. Vaikka minun korvannipukoitani vielä kipristeli, oli auringon valon määrän kasvaminen saanut tintin äänekkääksi ja rakkauden tunteiden täyttämäksi ja hän oli vironnut laulamaan ja kutsumaan armastaan. Aivan ihanaa!

Meillä ei tehtaalla ihan rakkauslauluihin puhjeta, mutta jotenkin uudet kevään mallit ovat saaneet meilläkin mieliin keväisemmät ajatukset. Ulkona on vielä ihan merinokerrastoilmat, mutta ompelukoneet hyrräävät kevään värejä ja kepeämpiä vaatekappaleita. 

Meidän keväämme on aloitettu t-paidoista. Niitä tarvitsevat kaikki ja läpi koko vuoden –  talvella aluspaitoina ja sisävaatteina. Minun oma kevään ensimerkkini on se, että alan katsella valkoista t-paitaa neuleen alle, V-aukosta kurkkimaan ja oloa raikastamaan. Sama on farkuissa, mustat farkut ovat syksyn perusvaate, mutta nyt alkavat sinisen farkun sävyt kutsumaan.

Nehän on pieniä arjen juttuja, ne ensimmäiset kevään asiat: amarylliksen kukkinut varsi taitetaan ja tulppaanit täyttävät maljakot. Kynttilän polttelu alkaa jäädä, auringonlaskun keväinen kajo ja se kirkas sininen saa ihmisen tuijottelemaan taivaanrantaan. 

Siirtolapuutarhuri selaa siemenluetteloita, unohtaen autuaasti mitä on viime vuonna tilannut; ja tilaa taas uuden pussirivin tsinnioita ja astereita esikasvatettavaksi. 

Kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa, nyt iloitaan yhdessä siitä ensimmäisestä linnun laulusta ja kevään lupauksesta. 

Valoisin terveisin,
Kati