Taskareista

Se on kuulkaa lokakuu ja ulkona nurmikolla rapisee, kun aamulla kävelee. Tänään paistaa kuulas syksyinen aurinko ja on vahva kiitollisuuden tunne. Ja haluan jakaa sen kanssasi.

Kun paljon tekee, niin välillä saa alleen suuren aallon, joka vie eteenpäin vauhdilla ja nostaa korkeammalle kuin mitä omin voimin olisi voinut päästä. Näin kävi meille viimeisen kahden viikon aikana.

Meihin otti yhteyttä toimittaja, joka oli bongannut Taskukalsarimme jostain somen virrasta ja halusi tietää lisää. Kutsuimme hänet kylään. Hän otti kuvaajan mukaansa ja parikin tuntia kierrettiin tehdasta ja juteltiin miten Taskukalsarit syntyivät ja miten niitä tehdään. Aamulehteen juttu tuli toissaviikonloppuna ja saimme paljon huomiota ja tietysti Taskukalsareita kaupaksi – kauppa kun ollaan.

Sitten tuli se suurin aalto ihan yllätyksenä. Nyt menneenä sunnuntaina nukuin pitkään. Kun avasin silmäni ja otin puhelimen käteen, niin olin saanut monen monta viestiä. Ensin tietysti pelästyin, että jotain on sattunut. Ja niin olikin, mutta jotain hienoa. Helsingin Sanomat julkaisi samaisen jutun meistä ja Taskukalsareista. Ja siitä lähti käyntiin ihmeellinen sunnuntai.

Nostelin daalioita pois kukkapenkistä talvisuojaan ja samalla vastailin viesteihin ja seurasin miten verkkokaupassa lehden kautta Taskukalsarit löytäneet kävivät tilaamassa omansa. Aamupäivän olin ihan hurmaantunut, iltaa kohti aloin jo epäillä että olen unessa. Uskomattoman moni osti kalsarit. Teki mieli itkeä onnesta. Verkkokaupan Jonna oli katsonut sunnuntai-iltana myyntilukua ja luuli, että meidät on hakkeroitu ja luku on virhe. Tuotannon Satu valmistautui tekemään Taskukalsareita lisää heti aamulla kuudelta maanantaina.

Olemme täällä Kangasalla kaikki ihan liiskana kiitollisuudesta teitä kaikkia kohtaan. Olen miettinyt mikä se on se tunne, jonka vallassa olemme? Se taitaa olla toisten hyväksynnästä johtuva kiitollisuus. Se, että tietää tehneensä parhaansa, on oikeastaan totta vasta, kun toinen sen näkee ja sitä arvostaa. Ja nyt kävi juuri näin.

Ne tunnit, jotka ollaan niitä kaavoja väännetty, testejä tehty ja saumoja mietitty, oli kaiken sen arvoista nyt. Koska te olette samaa mieltä, että hyvän tuotteen teitte.
Kiitollisuus on iso sana. Mutta se on pieni sana kuvaamaan tunnetta, jolla tulimme tällä viikolla töihin. Kellumme siinä, ja olemme onnellisia. Kiitos.

Toisaalta tuntuu tietysti, että onhan maailmassa paljon pahaa juuri nyt ja ei saisi olla onnellinen. Mutta onko se paha, jos hetken on hyvä? Ei minun mielestäni.

Siispä kiitos!

Ja kuten voit jo arvata, on kaiken hyvän keskellä meidän varastossa aika hiki. Keräiltävää on paljon. Kaikki saadaan matkaan, mutta siinä saattaa mennä tovi. Vaikka lähettämömme tekee kovaa vauhtia hommia, voi olla, että toimitus kestää vähän normaalia pidempään. Pyydän nöyrästi ymmärrystäsi!

Kiitollisin terveisin,
Kati