TOIVON LÄHETTILÄS

Vuoden pisin kuukausi tammikuu on ohi. Onnea meille kaikille, että olemme taas sen selvinneet läpi. Miten onkin, että tammikuu tuntuu vähintään kuudenkymmenen tai sadan päivän pituiselta, mistä se voi johtua? Joka vuosi sen tiedän, että näin ei ole ja joka vuosi havahdun loppupuolella, että joulusta on vasta kuukausi, vaikka se tuntuu todella kaukaiselta.

Tammikuun jälkeen elämä voittaa. Minä olen jo useana aamuna herännyt siihen että ennen auringon laskua joku rakkautta täynnä oleva lintu kutsuu paria tanssiin ikkunani ulkopuolella. Tästä se alkaa, ihana kevään kasvava tunne. Konsertteja luvassa ihan lähiaikoina!

Toivon, että se on vaan minulla päässä, että jotenkin tämä tammikuu on ollut kaikkien tammikuiden äiti. On uusia presidenttejä, on outoja laivoja ja kaapeleita, on ihmeellisiä tarinoita uutisissa, tai ihan joka paikassa mihin silmänsä laittaa. 

Minä olen ihan yhtä synkkyyteen taipuvainen kuin kuka muukin, mutta ymmärrän myös, että asiat ovat osin päätösasioita. Jos elämä on ihan samanlaista puitteiltaan kun esimerkiksi viime elokuussa – ei ole työn tai terveyden tai muun suuren osalta tapahtunut jotain muutosta – niin miksi annan itseni mennä tähän hulluuteen mukaan? Enhän katso jääkiekkoakaan, vaikka moni sitä tekee, enkä yleensäkään luule olevani joukon jatkona kulkevaa lajia.

Kauan sitten joogaopettajani sanoi, että jokaisessa tilanteessa voi päättää katsooko valoon vai pimeyteen. Minä päätin eilen, että katson valoon. Päätin, että jokaisesta asiasta, joka tuntuu murskaavalta, etsin ja oikein hakemalla haen yhden hyvän puolen. Edes yhden. Ja ripustaudun siihen.

Toivo on lihas, ja uskon, että sitä harjoittamalla sitä voi vahvistaa. Toivo on myös asia, joka leviää ympäristöösi jos sinusta se näkyy. Toivo ei jakamalla kulu. 
Otin siis tehtäväkseni ihan ryhtymällä ryhtyä toiveikkaaksi. Voisihan sitä kokeilla, eikö? Eipä siitä voi haittaa olla.

Siispä; viisi pimeintä viikkoa tässä alkuvuodessa on jo selätetty. Valo kasvaa kovaa vauhtia. Koska ilmasto on ollut kovin vähäluminen tänä vuonna eikä pakkasjaksoja ole ollut paljoa, on lämmityskuluissa säästynyt rahaa! Kohta on varmaan jo pyöräilykauden aloitus, kunhan tulee aurinkoinen iltapäivä jonain viikonloppuna. Mekkokelit ovat ihan kulman takana.

Linnut löytävät parin. Tulppaanit odottavat maan alla että pääsevät kukkimaan. Saa ottaa kevätkaulaliinan käyttöön ja pukeutua värillisempiin asioihin. Ulkona on mukavampi viettää aikaa.

Valoa, ystäväni, valoa! 

Toiveikkain terveisin
Kati