Kotona ja kylillä

Ajatuksia yksityisen pukeutumisen kulttuurihistoriasta.

Vaate on verho kehomme ja ympäröivän maailman, yksityisen ja julkisen välillä. Onkin mielenkiintoista, kuinka suhtautuminen tähän erotteluun on aikojen saatossa muuttunut. Yksi tapa lähestyä teemaa on tarkastella kotona ja julkisesti käytettyjä vaatekappaleita.

Brittiläiseen empireaikaan (1700–1800-lukujen vaihde) aristokratian aamupuvut, morning dress, olivat soveliaita vain kotioloihin. Kävelyillä, vierailuilla ja etenkin ilta-aikaan ne olisivat herättäneet vähintään hämmennystä, elleivät suoranaista paheksuntaa. Tarkemmalla katsauksella voi kuitenkin huomata aamu- ja iltapukujen muistuttaneen suuresti toisiaan. Aikalaiset tiesivät tarkasti mitkä detaljit tekivät mekosta yksityisiin, mitkä taas sosiaalisiin aktiviteetteihin sopivan.

1920-luvulla Suomessa paheksuttiin yömyssyjen käyttöä julkisilla paikoilla. Päivi Aikasalon väitöskirjan esimerkkitapauksessa mukaviin myssyihin mieltyneiden naisten arvosteltiin tuovan ”makuuhuoneen” liiaksi ihmisten ilmoille. Tuolloin markkinoitiin jo laajasti erilaisia asuja jokaiseen tilanteeseen: nukkumista, kodin askareita, vierailuja, urheilua ja juhlallisuuksia varten. Käyttötarkoitusten sekoittaminen ei ollut sopivaa.

Tampereen Silkkikutomon alkutaipaleellaan valmistamat alusvaatteet olivat varmasti käytössä sekä kotona että sen ulkopuolella, mutta visusti muiden vaatteiden alle piilotettuina. Kombinaatiot ja liivit näkyivät vain kotona suljettujen ovien takana, laamapaidasta puhumattakaan. Jos vuonna 1925 olisin kulkenut capreissa pitkin kyliä, olisi minun luultu unohtaneen hameen alushousujeni yltä.

On helppoa muodostaa aikajana, jossa yksityisen verho on muuttunut ohuemmaksi kohti omaa aikaamme tultaessa. Esitän kuitenkin, että lukemalla historiaa ”takaperin” huomaamme, että häveliäisyys on kontekstisidonnaista. Aurinkokuninkaan alasti suorittamia aamutoimia seurasi tärkeitä hovin jäseniä 1600-luvulla. Aikasalon tutkimuksesta selviää, että sata vuotta sitten makuuhuoneen julkiseksi toivatkin alusvaatemainokset, joissa yksityisestä tehtiin kauppatavara. Jokainen aika ja kulttuuri tulkitsee vaatteen verhoamaa yksityisyyttä eri tavoin.

Mitä kertovatkaan meistä oman aikamme kotoiluvaatteet? Vaikuttaa siltä, että yksityisen ja julkisen välinen raja häilyy. Toisia vieraita varten pynttäydymme, toiset taas otamme vastaan kuluneissa collareissa. Merinosilkkinen paita on sekä aluskerros että osa työasua. Ja kauppaan menen samassa oloasussa, jossa olen lauantaini kotona viettänyt.

Onko mukavuuden megatrendi oman aikamme kuva? Ehkäpä, mutta en voi olla ajattelematta, että panostaminen monikäyttöisiin vaatteisiin on myös ympäristön kannalta tyylikäs valinta. Kun vaatekaapissa olevia vaatteita voi käyttää niin kesämökin rauhassa kuin kaupunkireissullakin, ollaan kenties tulevaisuuden pukeutumisen ytimessä. 

Kirjoittaja: Elina Lahdenniemi, Kulttuurihistorian opiskelija

Elina on koonnut tehtaanmyymälämme yhteyteen Tam Silkin 100 vuotisjuhlavuoden näyttelyn, tervetuloa viipyilemään!

Lähteet:

Aikasalo Päivi: Seuratkaamme järkevää ja terveellistä muotia. Naisten pukeutumisihanteet ja vaatevalinnat 1920-luvulta 1960-luvun lopulle. Kansantieteellinen arkisto 47. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki 2000. 86, 103–105.