Niin kuluvat sukat ja vuodet

Tam Silkin tuotevalikoima on muuttunut sadan vuoden aikana monesti. Toki jotkin mallit ja kaavat uhmaavat aikaa – ajoittain tehtaalla käytetään edelleen kymmenien vuosien takaisia kaavoja! Tämän kuun blogissa halusin kuitenkin nostaa esiin yhden mielenkiintoisen tuotteen, jota ei enää nykyvalikoimasta löydy: sukansuojukset. Niihin tutustuminen johdattaa pohtimaan ajattomuutta ja vaatteiden merkitystä.

Tampereen Silkkikutomon 1930-luvulla valmistamat sukansuojukset olivat sukkiin varpaiden ja kannan kohdalle lisättävät, vahvistetut kangaspalat tai no-show-sukan kaltaiset kaitaleet. Ne estivät sukkien rikki hankaantumisen jalkaa tai kengän sisäpuolta vasten. Suojukset on mainittu kahdessa Tampereen Silkkikutomon mainoksessa vuodelta 1936. Toisessa mainoksessa korostetaan tuotteen olevan kotimainen ja patentoitu, toisessa taas viimeisintä huutoa taloudellisten kotiäitien keskuudessa.

Tampereen Silkkikutomo valmisti alkuaikoinaan myös sukkia, joiden kylkiäisenä suojia varmasti myytiin. On mahdollista, että tehtaan versio sukansuojuksista oli Karin Carpelanin vuonna 1933 patentoimaa mallia. Tampereella asuneen Carpelanin tåskydd puettiin varpaiden päälle, sukan alle. Se valmistettiin kahdesta kankaanpalasta, ja muistutti hilkkaa tai puolisylinteriä. Carpelan toimi Tampereen Svenska samskolanissa suomen kielen opettajana. Svenska samskolanin oppilaisiin kuuluivat myös Tampereen Silkkikutomon perustaneen Edith Hongénin lapset. Kenties naiset tunsivat toisensa, ja Carpelanin malli pääsi tuotantoon Hongénin tehtaalla.

Ohuet, nopeasti kuluvat sukat kuuluivat 1900-luvulta alkaen kaupunkien modernien naisten puvunparteen. Suojukset olivat ratkaisu ongelmaan, ja niitä myivät muutkin kuin Tampereen Silkkikutomo. Mainosten lisäksi joissakin artikkeleissa ohjeistettiin lukijaa myös valmistamaan niitä itse. Etenkin sodan aikana suositut puukengät olivat sukille tuhoisaa sorttia, ja suojukset tulivat tarpeen, kun säännöstelyn vuoksi uusia sukkia ei aina vain ollut saatavilla.

Omassa elämässäni sukkien reikiintyminen on niin vähäpätöinen asia, että en koskaan ole ajatellut ehkäiseväni sitä. Kun omat sukkani kuluvat, voin kävellä läheiseen vuorokauden ympäri avoimeen tavarataloon vaikkapa keskellä yötä ja valita edullisen parin sukkia. Kontrasti vuoteen 1936 on valtava. Tuolloinen Tampereen Silkkikutomon asiakas osti sukkia minua kaukonäköisemmin, ja halusi pidentää niiden elinkaarta vielä entisestään. On kiehtovaa, kuinka niin pieni esine kuin sukansuojus voi viestiä aikansa arvostuksista ja käytänteistä!

Edellä esittämäni on vain oma tulkintani, mutta ehkä tästä näkökulmasta voisi pysähtyä tarkastelemaan myös oman aikamme pukeutumispäätöksiä. Millaisia ominaisuuksia esineemme symboloivat? Valmistammeko laatuvaatteita kestämään vai tuotammeko halpaa pikamuotia?

Kirjoittaja: Elina Lahdenniemi, Kulttuurihistorian opiskelija

Elina on koonnut tehtaanmyymälämme yhteyteen Tam Silkin 100 vuotisjuhlavuoden näyttelyn, tervetuloa viipyilemään!

Lähteitä:

Den sparsamma husmoderns… Hufvudstadsbladet 13.9.1936, 11.

Patenttirekisteri: Virallisen lehden liite. 13/1935, 29.

Patenttirekisteri: Virallisen lehden liite. 9/1934, 8.

Sukkien säästäminen puukenkiä käytettäessä. Työn voima 9.6.1944, 5.

Svenska samskolan. Tammerfors Nyheter 3.6.1912, 1.

Äro edra strumpor åter sönder? Hufvudstadsbladet 28.4.1936, 1.