Aamu on ihanaa aikaa

Nyt on se aika vuodesta, kun on surku nukkua aamulla pitkään. Vappupäivän aamuna heräsin onneksi varhain, koska aamu oli ihanan aurinkoinen. Olimme siirtolapuutarhalla yötä, niinpä hiivin heti ulos aurinkoon nauttimaan aamusta.

Aamussa on hieno energia: koko päivä ja sen mahdollisuudet ovat edessä. Tuntuu kuin olisi vain hyviä asioita tulossa ja on ihan itsestä kiinni, kuinka hieno päivä tästä tulee.

Vappuaamu yllätti, kun astuin ulos ovesta ulkoportaille istumaan. Ilma oli rapsakka. Ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila oli “viisi astetta, tuntuu kuin kolme astetta” ja olivat kyllä oikeassa. Niinpä vedin päälle kerraston merinosilkkiä ja jalkaan villasukat. Kuppi kahvia käteen, pari herkkuleipää mukaan ja ulos istumaan.

Linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Aurinko oli niin kirkas, että silmiin sattui. Viime viikon sateet olivat houkutelleet vihreän jo puista ja maasta ulos pilkistämään. Narsissit ja kevätesikot ovat kukassa. Nurmikolla scilloja sinisenä mattona.

Myös muita kukkia näyttää nousevan penkeistä. Kääk. Taas olen jo unohtanut, mitä syksyllä istutin. Käyköhän kenellekään muulle niin, että syksyllä istuttaessaan jotain penkkiin miettii “tähän laitan tämän ja kiva sitten keväällä, kun nousee tästä tämä” ja keväällä muisti on ihan tyhjä. Siihen “puutarhakirjaan” unohtui merkitä, mitä sinne laitoin ja nyt on elämä taas yllätyksiä täynnä.

Elämä on hienoa. Kevätaamuina sen muistaa.

Terveisin
Kati