Ajan kulumisesta

Näin keskikesällä tulee monelle mahdollisuus levätä suvantovaiheessa. Kevään kosket on laskettu ja syksyn haasteet vasta mutkan takana. On hetki hiljentyä ja tarkastella missä ollaan. 

Minulla sattuu olemaan syntymäpäivä tässä keskikesän korvalla ja se varmaan entistä enemmän saa pohtimaan, miten aika onkin taas kulunut ja miettiä välitilinpäätöstä tässä maallisessa tarpomisessa. 

Ajan kuluminenhan on toisaalta asia, jonka koko ajan tietää, mutta minulla on välillä olo, että sitä ei halua ajatella. Tuntuu jotenkin huimaavalta, että jos ikäiseni ihmisen eliniän odote on reilussa kahdeksassakymmenessä, niin jäljellä on neljäs, viimeinen erä. Se tuntuu oudolta, että kolme neljästä erästä on jo pelattu. 

Toisaalta, kun miettii edes kymmenen, kaksikymmentä ja jopa kolmekymmentä vuotta taaksepäin, huomaa nopeasti miten paljon jokaisella vuosikymmenellä on tapahtunut: seikkailuja, uusia ihmisiä, uutta oppimista, vanhan taakse jättämistä. Jos tämä neljäs eräkin on yhtä jännittävä, niin eiköhän tästä vielä ihan hieno reissu tule. 

Vuodenajoista tämä kesä tuo minulle eniten mieleen kaiken katoavaisuuden. Sehän on vähän takaperoista. Luonto on kukkeimmillaan ja minulla mielessä miten kaikki kuolee ja loppuu. Se on vaan niin käsinkosketeltavaa; pionin nuppu, kukka, ensimmäinen sade ja sen myötä lakastuminen. Kuinka eilen vaaleanvihreä orastava omenapuu kukkineen on nyt jo keskivihreä ja pieniä omenoita täynnä. Kohta paistamme omenapiirakkaa ja suunnittelemme vesiversojen leikkaamista syksyn lopuksi. 

Aikaan voi suhtautua siis kaiholla, mutta toisaalta en olisi minä, jos en näkisi tätä mahdollisuutena. Ajatella mitä kaikkea voikaan olla vielä edessä! On paljon mitä en ole koskaan tehnyt. Seuraavan vuoden aikana haluan kokeilla kanootilla melomista, aloittaa uudelleen kylmävesiuinnin, oppia tekemään intialaista linssipataa alusta alkaen, ilman valmiita kastikepohjia. Jatkan itseni kouluttamista kohti aikuisempaa pukeutumista – jos välillä jäisi ne farkut pois jalasta ja saisin mekon päälle. Jatkan myös sitä punttisalilla käymistä. Haluan päivittäin olla utelias elämälle. Olisipa neljäs erä yhtä tapahtumarikas kuin kolme ensimmäistäkin!

Olen syntynyt Inton nimipäivänä ja, kuten joku ystäväni on veikannut, on elämännälkäni ja intoni uuteen saanut ehkä ekstrakimmoketta vielä syntymäpäivän nimestäkin. 

Eiköhän tämä lasi ole puoliksi täynnä. Kohti uusia seikkailuja siis! 

Hyvää keskikesää kirjeystäväni,
Kati

Aikuisten mekkoja ja Tam Silkin koko malliston löydät verkkokaupasta!