Edithin jännittävä, uusi yritys

Me kaikki tiedämme sen yön ennen jännittävää tapahtumaa. Ensin uni ei tule silmään, kun vielä kerran miettii tulevaa ja arvailee miten kaikki menee. Jos menee hyvin, ja jos menee huonosti, niin mitä sitten. On valmisteltu ja tehty kaikki asiat, jotka tulee mieleen. Mitä jos onkin unohtunut joku asia? Mitä jos ei olla tajuttu jotain ihan ilmiselvää? Mitä jos kaikki meneekin todella hyvin?

Emme tiedä varmasti, mutta voi olla, että lokakuussa 1925 Edith Hongenin päässä liikkui tämäntapaisia asioita. Kaupparekisteriin oli laitettu jo aiemmin Edithin ja miehensä Ossianin toimesta hakemus yrityksen perustamisesta, ja lokakuussa Tampereen Silkkikutomo Osakeyhtiö näki päivänvalon.

Edith oli tavannut miehensä Ossianin jo kotipuolessa Pohjanmaalla ja yhdessä oli muutettu Tampereelle. Ossianilla oli ollut jo parikin yritystä sillä välin, kun Edith hoiti perheen lapsia kotona. Vuonna 1925 päätettiin perustaa Editihille oma yritys, joka valmisti naisille ”silkki- ja pumpulitrikooalusvaatteita, alkaen yksinkertaisista pitsittömistä nimettömistä kauniisti pitsitettyihin yöpaitoihin asti”.

Vuonna 1925 Suomi oli erilainen kuin nyt. Tampereella oli 48 000 asukasta ja Suomessakin ihmisiä oli vasta reilut 3,3 miljoonaa. Presidentiksi oli vuoden alussa valittu nuori Lauri Relander ja pääelinkeinona oli maatalous. Maamme oli ollut itsenäinen alle kymmenen vuotta. Ei ollut tavallista, että nainen oli johtaja, mutta Edith onnistui yrityksessään. Olemme olleet Tampereen alueella toiminnassa melkein sata vuotta.

Mitäköhän Edith tuumaisi nykyisestä Tam Silkin tekemisestä? Toimimme verkkokauppana, koska haluamme palvella asiakkaita kaikkialla Suomessa. Tuotteemme löytävät asiakkaiden koteihin paketeissa, ja ostaminen tehdään kuvien ja videoiden ja mittataulukoiden avulla verkosta.

Jos Edith olisi tämän nähnyt unessaan lokakuussa 1925, olisi hän varmaan miettinyt, että oli syönyt jotain epäsopivaa koska unet olivat näin villejä. Miten voisikaan ymmärtää internetin, Facebookin ja muut meille niin normaalit asiat.

Toisaalta, jos pääsisin Edithin kanssa juomaan aamukahvit, niin puhuisimme varmasti ihan samoista kauppiaiden asioista: Kuinka mietitään, mitä asiakkaille kuuluu, miten voisimme paremmin palvella ja millainen on ensi kevään toiminta – mitä materiaaleja tilataan, miten ompelimon ammattilaiset jaksavat ja miten saadaan rahat riittämään yrityksen elämässä. Perusasiat pysyvät, vaikka lehti-ilmoitukset ovat vaihtuneet videoihin somessa.

Uskon, että Edith olisi elämäntyönsä jatkumisesta ylpeä ja tyytyväinen. Asiakkaiden elämää auttavat ja laadukkaat kotimaassa valmistetut tuotteet olivat asiakkaiden mieleen silloin sata vuotta sitten ja sitä ne ovat toivottavasti seuraavatkin sata vuotta.

Yritykset ovat vaan meillä lainassa, pidämme niitä omalla vahtivuorollamme hyvänä. Tällä hetkellä minä kannan Edithin sytyttämää soihtua, kun aloitamme sadannen toimintavuotemme.

Kiitos että olet mukana matkassa,
terveisin Kati

Kuva: 
Tuntematon kuvaaja: "Tehtailija Ossian Hongén ja Edith Hongén kutomossaan". 1920–1929. Vapriikin kuva-arkisto VAR:9273, Museokeskus Vapriikki. Valokuva. CC BY 4.0.