Minulla on ollut onni elää samaan aikaan isoäitieni kanssa. Isoisistäni tapasin vaan toisen, koska isän isä on kuollut jo 40-luvulla. Kalle-taatakin kuoli jo kahdeksankymmentäluvulla, joten muistan toki Kallen. Eniten muistoja minulla on kuitenkin isoäideistäni, Ainosta ja Sirkusta.
Isoäitini olivat kovin erilaisia. Ainoa, äidin äitiä, sanottiin Aino-mummiksi. Hän oli kätevä käsistään, vikkelä jaloistaan, pieni ja pyöreä. Hänen bravuurinsa oli letut mansikkahillolla. Aino oli kotoisin Karjalasta, mutta asui elämänsä Tampereella. Häneltä olen tainnut saada ensimmäiset Tam Silkin tuotteeni aikoinaan. Ei niitä lahjehousuja ja laamapaitoja silloin 80-luvun punkkarina osannut arvostaa. Ihan katastrofi olisi ollut, jos lahjehousut olisivat olleet jalassa sinä päivänä, kun oli koulussa jumppatunti, ja muut olisivat ne nähneet. Eivät olleet itseään arvostavan punkkarin kuumin asuste. Salaisesti niitä kuitenkin pidin joskus ulkoillessa, koska olivat lämpimät.
Sirkku taas ei halunnut olla "mummi", vaan häntä kutsuttiin Sirkkikseksi. Sirkkistä kutsuttaisiin varmaan nykyisin city-mummoksi, koska hän matkaili ja kulutti kulttuuria ja osti ison osan ruuasta puolivalmisteina. En tiedä osasiko Sirkkis leipoa, mutta häneltä sain aina vaalenapunaisia ja fuksianpunaisia kynsilakanjämiä itselleni käyttöön.
Sirkkis kävi joka vuosi Lontoossa ja toi tuliaisina kansainvälisiä tuulia ja antoi minulle lahjana sen asenteen, että matkailu ja uudet kulttuurit ovat kiinnostavia. Enpä ole Sirkkiksen innoittamana koskaan epäröinyt lähteä muille maille, kun olen voinut.
Niin erilaiset mutta kuitenkin samanlaiset. Tutut, turvalliset ja lämminhenkiset. Vaikka toinen vei mustikkametsään ja toinen Pariisiin niin kummankin halaus oli ihan yhtä ihana.
Jos sinulla on niin onnellinen tilanne, että isovanhempasi ovat vielä lähelläsi, niin annan seuraavat neuvot: Äänitä heidän tarinoitaan! Voin vakuuttaa, että vaikka kuinka tarkasti kuuntelet, ei niitä muista, kun heitä ei enää ole. Puhelin on helppo väline tallentaa asioita (muista kysyä lupa, tietysti). Halaa aina kun voit. Kysy lempiruokasi reseptit jotta voit tehdä edes haaleita kopioita myöhemmin. Ja tietysti, lahja lämmittää isovanhempia siinä, missä muitakin. Minä ostaisin Aino-mummille kerraston ja Sirkkikselle ponchon ja ranteenlämmittimet heti, jos voisin.
Lämpimin terveisin,
Kati
Isoäitini olivat kovin erilaisia. Ainoa, äidin äitiä, sanottiin Aino-mummiksi. Hän oli kätevä käsistään, vikkelä jaloistaan, pieni ja pyöreä. Hänen bravuurinsa oli letut mansikkahillolla. Aino oli kotoisin Karjalasta, mutta asui elämänsä Tampereella. Häneltä olen tainnut saada ensimmäiset Tam Silkin tuotteeni aikoinaan. Ei niitä lahjehousuja ja laamapaitoja silloin 80-luvun punkkarina osannut arvostaa. Ihan katastrofi olisi ollut, jos lahjehousut olisivat olleet jalassa sinä päivänä, kun oli koulussa jumppatunti, ja muut olisivat ne nähneet. Eivät olleet itseään arvostavan punkkarin kuumin asuste. Salaisesti niitä kuitenkin pidin joskus ulkoillessa, koska olivat lämpimät.
Sirkku taas ei halunnut olla "mummi", vaan häntä kutsuttiin Sirkkikseksi. Sirkkistä kutsuttaisiin varmaan nykyisin city-mummoksi, koska hän matkaili ja kulutti kulttuuria ja osti ison osan ruuasta puolivalmisteina. En tiedä osasiko Sirkkis leipoa, mutta häneltä sain aina vaalenapunaisia ja fuksianpunaisia kynsilakanjämiä itselleni käyttöön.
Sirkkis kävi joka vuosi Lontoossa ja toi tuliaisina kansainvälisiä tuulia ja antoi minulle lahjana sen asenteen, että matkailu ja uudet kulttuurit ovat kiinnostavia. Enpä ole Sirkkiksen innoittamana koskaan epäröinyt lähteä muille maille, kun olen voinut.
Niin erilaiset mutta kuitenkin samanlaiset. Tutut, turvalliset ja lämminhenkiset. Vaikka toinen vei mustikkametsään ja toinen Pariisiin niin kummankin halaus oli ihan yhtä ihana.
Jos sinulla on niin onnellinen tilanne, että isovanhempasi ovat vielä lähelläsi, niin annan seuraavat neuvot: Äänitä heidän tarinoitaan! Voin vakuuttaa, että vaikka kuinka tarkasti kuuntelet, ei niitä muista, kun heitä ei enää ole. Puhelin on helppo väline tallentaa asioita (muista kysyä lupa, tietysti). Halaa aina kun voit. Kysy lempiruokasi reseptit jotta voit tehdä edes haaleita kopioita myöhemmin. Ja tietysti, lahja lämmittää isovanhempia siinä, missä muitakin. Minä ostaisin Aino-mummille kerraston ja Sirkkikselle ponchon ja ranteenlämmittimet heti, jos voisin.
Lämpimin terveisin,
Kati
Jätä kommentti
Tämä sivu on suojattu hCaptcha-tunnistuksella, ja hCaptchan tietosuojakäytäntöjä ja käyttöehtoja sovelletaan.