Piposta

Tässä iässä välillä tuntee olevansa kaksikymppinen heitukka ja välillä muistaa olevansa aika vanha. Mistäpä sen paremmin huomaisi kuin vertaamalla omia ajatuksiaan nykyiseen menoon. Aina kun huomaan pöyristyväni, niin onneksi vielä muistan, että se on tuhatyhdeksänsataaluku, joka siellä nostaa päätään. Että vedä hetki henkeä Kati, pidäpäs suusi kiinni ensimmäiset seitsemän sekuntia. Joogassa jotenkin sanottiin, että mieleen tulee ensin aina positiivinen ajatus, sitten sen perään tulee sen negatiivinen sisarajatus, ja kun vielä hetken odottaa, niin ne sulautuvat neutraaliksi mietteeksi. Ja vasta se kannattaa päästää suustaan.
 
Onneksi yleensä muistan tämän ja joskus maltan jopa pysähtyä. Esimerkkikin löytyy läheltä, pipoista.
 
Minä olen niitä “koviksia”, jotka aikoinaan nuorina vedimme ilman pipoa, koska se pipo oli “mamiksille”. Olen toki järkevöitynyt nyttemmin, ja kovin kylmällä on pääni suojana joko Kati-huivi käärittynä torimummeli-tyyliin (itse näen itseni Anna Kareninana, tietenkin) tai ihan merinosilkkipipo.
 
Kesän korvalla mietimme näitä meidän materiaaleja ja suunnittelija-Anni toi uuden ajatuksen: Kun otetaan monta kerrosta ihanaa, pehmeää laamakoneella ilmavaksi kudottua merinosilkkiä, niin saadaan muhkea päähine, joka on vähän trendikäs ja todella käytännöllinen.
 
”Pannumyssykö sillä on päässä,” kysyi keski-ikäinen pöyristyvä mieleni. ”Hiljaa siellä”, vastasin sille, kun tunnistin hyvän tuotteen. ”Ei sinun tarvitse kaikesta pitää tai kaikkea pitää päälläsi”, jatkoin mielelleni. Ja se vaikeni. Ja tunnisti hetken tuumailtuaan, että Anni on kyllä oiva suunnittelija keksiessään uuden tavan miettiä meidän neulosta.
 
Pipoja tulee tällä viikolla vain pieni määrä. Teimme testiksi vain vähän laamakoneella neulottua merinosilkkiä, sitä ei ole koskaan tehty. Sen taas kesällä keksi neulojamme Outi – loistoidea sekin. Vähän vastaava oivallus kuin se, että kesäkurpitsasta saa viipaleita lasagnelevyjen sijaan käyttämällä juustohöylää. Kaikki tuttuja juttuja: kesäkurpitsa, lasagne ja juustohöylä, mutta yhdessä ne eivät normaalisti tee hommia.
 
No niin, taas harhauduin jutuissa. Mutta puhun siis uudesta muhkeasta pipostamme, joka tulee myyntiin tällä viikolla. Katso ja kuuntele mielesi kaikki puolet. Osta jos ostattaa, tai totea vain, että onnea heille, joille tämä on mieleen.
 
Me olemme päättäneet kokeilla täällä Kangasalla yhtä ja toista, pieniä määriä, ja katsella ja kuunnella miltä tuntuu. Vähän niin kuin kotona se kesäkurpitsa lasagnelevyn sijasta. Minä tykkään. Mieheni Markku sanoo, että ”maistuu vihreälle”, joka tarkoittaa, ettei tykkää.
 
Kaikessa on jotain hyvää, jollekin. Voi hyvin ja hyvää joulunalusaikaa.
 
Terveisin,
Kati