Kädentaitajat ovat todellisia mestareita

Minä olen käsistäni aika epäkätevä. Osaan naputella näitä sanoja peräkkäin, tehdä keskinkertaista ruokaa ja piirtää paperille ohjeet, miten päästä paikasta A paikkaan B. Mutta eipä minua voi kädentaitajaksi sanoa. 

Olen kuitenkin aina ihaillut heitä, joilla käsistä lähtee hienoja asioita. Oli se sitten neulomista tai täydellisesti pilkottuja porkkanoita, tasaiseksi leikattuja hiuksia tai suoraan ladottua tiiliseinää. Eilen sain olla yleisössä kuuntelemassa pianistia, joka taikoi niin ihmeellistä musiikkia suuresta mustasta instrumentistaan, että välillä luulin näkeväni unta. Musiikki täytti huoneen. Se ei kiirehtinyt, oli ylvästä ja tavattoman kaunista kuunnella.

Siinä istuessani mietin meidän kädentaitajia tehtaalla. Joka päivä neulomossa, leikkaamossa ja ompelimossa tehdään tarkalla kädellä monia työvaiheita ja lopuksi huolella tehtyjä valmiita Tam Silkin vaatteita. Tasaisesti, eleettömästi, varmasti. Se on ammattitaitoa se. 

Käsillä tekemisessä on minun ajatuksissani se tekninen tekeminen: tikki on suora tai nuotit ovat samoin kuin paperille on kirjoitettu. Mutta niissä on muutakin, enemmän. Niissä on  mukana tunne, ammattilaisuus, välittäminen. 

Laatu ei ole nopeutta kuin 100 metrin juoksussa. Laatu on loppuun asti viemistä, välittämistä siitä, miten jokainen asia menee ja miltä se vastaanottajassa tuntuu. Sitä on vaikea ohjeistaa, sehän on asenne. On erilaista saada eteen kuppi kahvia, joka on valmistettu huolella ja ammattitaidolla kuin sellainen joka on tehty ihan samoista pavuista, mutta ilman sitä viimeistä välittämisen silausta. Jos mietit joskus kaupan kassalla sitä tunnetta, joka tulee ammattiylpeän kassan palvellessa, niin tiedät mistä puhun. Siinä on eroa siihen “mä olen vaan töissä täällä” kassaan. Sen tuntee. Sekä tekijä että vastaanottaja. Eikä kummallakaan ole silloin kivaa.

Ammattimainen kädentaitaja ei pidä tekemisestään meteliä. Ei näyttäviä diivan elkeitä, vaan rauhallista tekemistä. Ajattelenkin, että se on ennemmin laadun puutteen peittelyä, se suureellinen esitys ja sähläys. Jos ja kun on asiassaan hyvä, ja siitä varma, ei ole tarpeen tehdä mekkalaa. 

Niin oli eilinen pianistimmekin. Hän näytti ihan eksyneeltä pikkupojalta kävellesssään lavalle. Ajattelin jo, että mitäköhän tästä tulee. Sitten hän laski sormensa  koskettimille. Löysi sen oikean paikkansa, ammattitaitonsa, ja osaamisensa, ja antoi meille musiikin lahjan. 

Ammattilaisuudesta nauttii sen tekijä siinä missä vastaanottajakin. Kaikki voittavat kun mestari tekee työtään. 

Terveisiä täältä Kangasalta, ammattilaisten koneiden äänten keskeltä.
Kati