Käsillä tekemisestä

Kesän seikkailut avartavat näköaloja, kunhan poikkeaa totutusta polusta. Loma-aikoina poikkeamat ovat helpompia, kun jokapäiväinen rutiini ei rullaakaan automaattisesti eteenpäin. Minä seikkailin tänä kesänä Virossa pyöräreissulla.

Minun Vironi on Tallinnan ulkopuolella. Jo 25 kilometriä ulos pääkaupungista näyttää ihan toisen kuvan maasta kuin maasta. Viro on ystävällinen, sympaattinen ja kaunis, ja pyöräilijälle ihana, koska siellä ei ole mäkiä juuri lainkaan! Tänä vuonna näin uutena Viljandin, Tarton, Kihnun ja kaikki pienemmät paikkakunnat siinä välissä. 

Viroa kierrellessäni hämmästelin taas käsillä tekemisen taitoa, joka on siellä jotenkin enemmän näkyvillä. En usko, että meillä on sitä vähemmän, mutta ehkä sitä ei vaan huomaa omassa ympäristössään. En puhu siitä perus patalappu- ja puulasta katajasta -tekemisestä, vaan muistakin asioista, vaatteista ja kodin tavaroista; perinteisen tekemisen tuomisesta päivittäiseen nykyarkeen. 

Sanotaan, että käsin tekeminen ja kirjoittaminen on aivoille mannaa. Se saa meidät rauhoittumaan, kun monotonisesti neuloo silmukka kerrallaan. Ajatukset piirtyvät kirkkaammin, jos ne kirjoitetaan käsin paperille, eikä näin näppäillen ruudulle kuin mitä nyt teen. Olemme vuosisatoja ja -tuhansia tehneet käsillämme asioita, tietokoneita on ollut käytössämme ihmisen evoluution kannalta noin viisi minuuttia. 

Käsillä tekeminen voi tuntua työläämmältä kuin koneen kanssa puljaaminen – siihen pitää ryhtyä. Itse ajattelen, että käsintehdyssä on hiljainen viesti mukana tekijältä käyttäjälle. Tuotteen mukana tulee välittämistä ja vaivannäköä: joku ryhtyi, joku teki tämän. 

Voi olla, että saat saman tunteen, kun avaat meidän pakkauksemme. Otat käyttöön sen Kangasalla tehdyn tuotteen. Joku tuli aamulla kuudelta, avasi oven, leikkasi, ompeli ja pakkasi. Joku näki vaivaa. Toivottavasti tuote tuo sinulle iloa, lämmöllä sen olemme sinulle tehneet.

Terveisin
Kati