Punkit, nuo pikku perskuleet

Luonnon monimuotoisuus on tärkeä asia. Olemme kokonainen ekosysteemi, jossa jokainen tarvitsee toistaan. Mieleen tulee hyvänä esimerkkinä se lintu, joka puhdistaa alligaattorin hampaita, koska alligaattori ei itse niitä pysty putsaamaan. Se on hämmentävä yhteiselon esimerkki ja meillä on niitä ihan tässä lähelläkin monta. 

Punkit ovat varmaan monelle hyvä asia. En ole sen vertaa asiaa tutkinut, että tietäisin kenelle ja miksi, mutta niillä on varmasti joku tehtävä luonnossa. 

Minulle punkit ovat pelottava asia, koska ne kantavat jos jonkunlaisia tauteja. Koska en ole lääkäri, niin en niitä tauteja enempää lähde erittelemään, mutta on rokotteita ja punkkisyynejä ja ensioireita ja irroittamisen ohjeita joka kevät ja kesä, joka paikassa. 

Me pyöräilemme kesällä paljon mieheni kanssa. Teemme päivän pituisia retkiä, joilla ei stressata, vaan rauhallisesti ajetaan paikasta toiseen. Pysähdymme lounaalle puolessa välissä, katsomme kirkkomaat, tutustumme luonnon nähtävyyksiin. 

Pyöräillessä tulee myös välillä tarve käydä tien varrella puskassa ja siellä minua vaanivat kiiluvasilmäiset punkit. Tai en minä niiden silmistä tiedä, kunhan itse näin vaan ajattelen. 

Punkkeja vastaan on yksi helppo tapa: pitkät hihat ja lahkeet. Bambu on keveämpi, merinosilkki on viileämpi. Merinosilkissä ei tule koskaan hiki. Pitkät hihat ja lahkeet saattavat tuntua vähän järjen vastaisilta. Kuumalla pitää olla keveissä tamineissa. Ei pidä, jos haluaa säästää ihoaan ja olla punkeista vapaa. 

Pyöräily, kuten elämäkin, on täynnä valintoja. Lahkeet ja hihat on niitä kevyemmästä päästä, mutta kannattaa sitäkin välillä miettiä. 

Pitempi on parempi, sanon minä.

Myötätuuliterveisin,
Kati