Kerrospukeutumisesta

Sanat ovat hassuja kapistuksia. Joskus tuntuu, että niillä on ihan vastakkaisiakin merkityksiä. Kaikkein vaarallisimpia on ne aikaan viittaavat, kuitenkin epämääräiset, sanat. Jokainen, jolla on ollut teini-ikäisiä lapsia (tai puoliso) tietää, että “kohta” voi olla mitä vaan parista minuutista (minun mielestäni) pariin päivään (toisen mielestä). Jos ei tarkenneta, voi olla suukopu valmiina.

Sama sana voi sisältää kahdelle eri ihmiselle ihan eri merkityksen. Eikä sitä itse asiassa tajua edes kysyä, että mitä sinä tällä tarkoitat. Näin kävi tällä viikolla, kun puhuimme Pian kanssa aiheesta kerrospukeutuminen. Olemme jo tovin miettineet, että osaamme täällä meillä kerrospukeutumisen, ja meillä on siihen paljon asioita avuksesi. Olemme ihan pitäneet palavereja aiheesta, nyökytelleet ja olleet samaa mieltä: Kerrotaan ja vinkataan kerrospukeutumisesta meidän asiakkaille, sinulle siellä,  jotta löydät samat hyvät ratkaisut kuin me olemme arjessa löytäneet. 

Ryhdyimme toimeen. Kuinka ollakaan selvisi, että olemme puhuneet vähän eri asiasta puhuessamme kerrospukeutumisesta. Se oli kuin ranskalaisen elokuvan kohtaus: Pia puhui, minä puhuin ja yhtäkkiä tuli ihan hiljaista. Taidepaussi. Tuijotimme toisiamme. Minä kysyin: ”Mitä, mitä, mitä?” ja samaan aikaan Pia puuskahti: ”Mistä nyt puhut?”

Hetken keskusteltuamme selvisi, että olemme puhuneet toistemme ohi ja vähän eri asiasta. Nauroimme makeasti. Ja nyt ovat asiat taas raiteillaan!

Pialle kerrospukeutuminen on lämmikettä. Sitä, kun kylmällä lähtee ulos, niin pukee monta ohutta kerrosta lämmittävää, hengittävää ja joustavaa. Varmistetaan, että kylmä ei tule liki. Voi tehdä ulkona mitä haluaa: liikkua, ehkä hikoillakin, eikä ole tönkkö ja ahdistava olo, vaan koko ajan sopiva. 

Minulle kerrospukeutuminen on kevään merkki kaupungilla kulkiessa. Kun on se päivä, jolloin  aurinko paistaa aamulla ikkunan läpi ja kertoo, että kevät on täällä. Aurinko tuntuu lämpimältä,  mutta ei voi tietää, onko ikkunan toisella puolella todella näin lämmin. Varjoon joutuessa onkin vielä todella kylmä. Kerrospukeutuminen on minulle  enemmän bambuinen ohutolkaiminen toppi, jonka päälle paitapusero, jonka päälle merinosilkkineule, jonka päälle bleiseri, ja harteille iso huivi. Näitä kerroksia voi sitten lisätä tai poistaa sen mukaan missä kulkee ja millainen lämpötila on. Aina sopiva, aina siisti, ei kuitenkaan kylmä. 

Vähän sama, mutta kuitenkin eri asia. Ymmärrät naurumme, kun tätä toisillemme selitimme. Toinen näkee lumen luonnin ja järkevät vaatteet, toinen luulee olevansa Italiassa piazzalla iltapäiväkahvilla ulkona.

Oli niin tai näin, niin itse asia on sama – osaamme auttaa kerrospukeutumisessa. Pian vinkki on kerrastot, lahjehousut ja kaulurit. Minun vinkkini on huppari, poncho ja huivi. 

Puhumalla kaikki selviää.

Terveisin Kati

Ps. Mitä sinulle merkitsee kerrospukeutuminen? Jotain tätä vai jotain ihan muuta? Olisi kiinnostava tietää!