Kotoillessa ei kiristellä

Kotoilu on uusi sana, joka on varmaan käännetty tanskan hygge-sanasta. Tanskalaisille hygge on yhtä tanskalaista kun ruotsalaisille kahvittelusta kertova fika, ja meille varmaan sisu tai sauna. Kotoilu on asia, jonka kaikki tiedämme ja teemme, mutta tanskalaiset keksivät sille ihan sanan. Hyvä, sillä jos on sana, niin on helpompi aiheesta puhua. 

Kotoilu on kiireetöntä olemista ja kellimistä mukavasti. Kotoilussa rento kehomme vaikuttaa myös mieleen; tulee seesteinen ja rauhallinen olo. Kuten nimikin sanoo, tapahtuu kotoilu yleensä kotona, mutta olen ainakin päässäni kokenut kotoiluoloja myös turvallisissa ja tutuissa ympäristöissä muissakin postinumeroissa ja toistenkin nurkissa. 

Kotoilussa ei mikään kiristä: ei ajatukset, ei kännykän pingahdukset, eikä ainakaan vaatteet. Kotoiluvaatteet ovat pehmeitä ja tuttuja, luotettuja ja juuri sellaisia, joihin voi käyttää sanaa "kääriytyä”. Kääriytyminen liittyy turvallisuuteen. Oletko koskaan muka käyttänyt sanaa esimerkiksi jakkupuvun tai korsetin kanssa? Niinpä, niihin ei "kääriydytä”, mutta ponchoon tai pehmeisiin Jokapaikan housuihin kääriydytään. 

Itse olen kerrospukeutumisen ystävä. Tämä ei johdu siitä, että olisin tietyn ikäinen, lääkitykseni on sen suhteen kunnossa, vaan olen aina tykännyt vaihdella lämpötilaani mielen mukaan. Ja minun mieleni vaihtuu usein! Välillä ilman sukkia, välillä villasukissa. Välillä ikkuna auki ja lämmintä päälle, jotta nenänpää on kylmä kotonakin ja välillä t-paidassa ja ikkuna kiinni. Ilman pitää vaihtua, se on minulle tärkeää. 

Kotoilussa on myös muita osia, yleensä sohva tai lepopaikka; ehkä kynttilän valoa,  kiiltävä naistenlehti selattavaksi, ehkä musiikkia tai hiljaisuutta, ehkä painava kirja luettavaksi, puhelu parhaan kaverin kanssa puhuttavaksi, ehkä kuppi teetä tai maitokahvia, jotain ihanaa syötävää. Instagramiin jaetaan ne raakasuklaat ja inkiväärinpalat, ja kun kuva on jaettu otetaan se korvapuusti ja Geisha-pussi esiin. Kotoillessa saa olla ilman filtteriä. 

Kotoilua tarvitsee, jotta jaksa sitä muuta. Kotoilu on pattereiden lataamista. Ja vaikka kotoilu ei ole vuodenajasta kiinni, voi sitä tarvita enemmän jossain vaiheessa vuotta kuin toisena. Se on yksilöllistä. Toisille kirkas kevät on uuvuttava – siis kotoilemaan. Toisille elokuun sadonkorjuu vaatii tasapainoksi riippukeinua ja omenapuiden latvojen katselua. Jotkut kääntyvät kotoilijoiksi, kun illalla ulkona on pimeää. Kaikki yhtä oikeita syitä, tee kuten sinusta tuntuu. 

On hassua ajatella, että kotoilu olisi jotenkin asia, jota ei saisi tehdä. En tiedä mistä tulee ajatus, että kotoilu on vähän varastettua aikaa, synnillistä ja puolusteltavaa. Höpö höpö. Autojakin huolletaan säännöllisesti. Kotoilu on sinun huoltamoaikasi. Anna mennä, ystäväni!

Terveisin,
Kati