Mustan viikon mustia ajatuksia

Jotenkin tuntuu että kaikki asiat ovat vaikeita juuri nyt. En tiedä onko sinulla se tilanne, mutta ainakin itsellä tuntuu, että arki liiskaa alleen. En puhu omasta välittömästä elämästäni eikä läheisteni elämästä, vaan tästä KAIKESTA ympärillä. 

Olemme keskellä Black Weekiä, joka alun perin alkoi Amerikasta ja heidän Thanksgivinginsä ympärillä olevista alennusmyynneistä. Black Week on tullut päällemme tänne kuin tsunami, ja joka paikassa on mustaa. Eikä sitä positiivista mustaa, mistä nimi on tullut, vaan tätä maailman tilanteen mustaa. 

Nyt tällä kertaa puhun siis vain itseni, en yritykseni enkä roolini puolesta. Haluan jakaa kanssasi näitä omia ajatuksiani.

Olen jotenkin ihan kädetön käsittelemään tätä uutisten vyöryä ja tapahtumia maailmalta, joita ei voi oikein edes ymmärtää ja joita ei tee mieli ajatella. Sotaa ihan lähellä. Toista sotaa vähän kauempana. Pommeja, rikottuja koteja, kuolleita rivissä, koko loppuelämäkseen traumatisoituja lapsia. En luettele enempää, koska tiedät mistä puhun. Tähän päälle kotimaassa esille tulevat ongelmat: terveyskeskuksiin jonottavia ihmisiä ja hoitamatta jääneitä mielen sairauksia, riiteleviä, huonosti käyttäytyviä poliitikkoja, lopetettavia yrityksiä. Eikä edes aloiteta ilmastosta. 

Miten tämän kaiken keskellä voi löytää itselleen tavan olla ja elää? Voiko hyvillä mielin ostaa joululahjoja? Tuleeko se joulu edes vai jääkö se tämän kaiken alle? Onko minulla oikeus olla ollenkaan onnellinen, vai tulisiko minun olla huolestunut ja vakava? Saako enää nauraa? Onko enää koskaan aihetta nauruun?

Jos ajattelen asiaa näin sormieni kautta, tässä kirjoittaessani, niin mieleeni tulee avukseni se lentokoneen lause: “Laita maski ensin omille kasvoille ja auta sitten muita.” Se taitaa olla monen uskonnonkin perusviesti, rakastaa toisia kuten itseään. 

Voisi siis ajatella näin: Ei taida olla itsekästä varmistaa, että on oma pää ja pinkka kunnossa. Sen jälkeen voi olla valmiina auttamaan muita. Tehdään siis itsellemme hyvää ja sitten seuraavaksi jaetaan lämpöä ja läheisyyttä läheisille. Sen jälkeen voikin sitten katsoa hieman kauemmaksi ja miettiä miten voi olla avuksi muille. 

Jos Black Week ei olisikaan ylenpalttista “minä, minä, minä ja ostan, ostan, ostan”, vaan enemmänkin tarpeeseen ja sopivasti. Ja sen jälkeen olisi edelleen voimia ja tarvikkeita lähteä maailmaa auttamaan. Tiedät kyllä itse, miten sinun apuasi tarvitaan. Jos kaikki tekevät mitä voivat, niin siitä syntyy paljon hyvää yhteensä.

Kyllä tästä selvitään. Ja vuoden lopun juhlatkin tulevat. Nauruineen ja iloineen. 

Luottavaisena,
Kati