Kuin karhut pesässään

Syksyhän on joko ihana tai kamala. Viime viikolla, kun vettä tuli vaakasuoraan ja sieraimistakin suoraan sisään, niin vähän epäilytti voiko tämä koskaan olla ihanaa? Mutta kyllä, se on päätösasia! 

Ihanaa syksyssä on, että tulee pimenevät ja rauhalliset illat. Jotenkin minä ainakin alan kääntyä sisäänpäin, kietoutumaan fyysisesti, mutta vähän mielessänikin, itseeni ja rauhoittumaan. Takana on kevään riehakkaat riekkumiset, kesäyön läpi valvomiset ja elokuun samettiset illat. Tässä ja nyt on varjoisat kulmat olohuoneessa, kynttilän valon lepattaminen ja rauhallisuus. Joulu on vielä kaukana, ei ole mitään erikoista ponnistelua, kunhan ollaan vaan, päivät seuraavat toisiaan. 

Viileä ilma ulkona tuo sen onnen, että voi pukeutumisellaan vaikuttaa siihen, kuinka lämmin tai kuuma on. Kesällähän on aikoja, jolloin ei voi enää riisua MITÄÄN ja vieläkin hiki valuu selkää pitkin. Syksyssä ei sitä huolta ole. Voi vapautuneesti pukea kerros toisensa jälkeen pehmeitä ja mukavia vaatteita päälleen. Jos olisi sillä lailla itseään katseleva, niin nyt voisi katsoa peilistä itseään peitettynä, lempeämmin. Ei rehota säärikarvat, eikä vilku kainalosta tupsut, kun kaikki ei ole näkyvillä. Asiat saavat olla ja kasvaa ihan miten vaan. Kevään terävään aurinkoon ja paljastuvaan broilerinleikkeen väriseen ihoon ja tummiin, vääriin paikkoihin pulpahtaviin karvoihin on vielä aikaa. Levätään ja ollaan vaan. 

Viikonlopuissa on nyt parasta se, että voi käytännössä elää merinosilkkikerrastossa vuorokaudet ympäriinsä. Tietysti viikollakin, mutta viikonloppuna ja vapaapäivinä, etenkin jos viettää aikaa jossain mökiksi kutsutussa, voi olla enemmän mukavuuden kun työssäkäynnin ehdoilla. Päivällä kerrasto on hyvä eristyskerros puutarhan viimeisissä syyshommissa tai pitemmillä ulkoiluretkillä. Illalla voi oleilla kerrastossa sellaisenaan. Yöllä on kerrasto oiva unipuku. 

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että vaatteet vaihtuvat kyllä, minulla on erilaiset merinosilkit erilaisiin aikoihin. Päivällä pitkikset, huppari ja kauluri, illalla neuletunika ja olohousut, yöllä t-paita ja caprit. Eikä Markkua tarvitse sääliä, käyn kyllä suihkussa välillä. Merinothan taas puhdistuvat sillä, että ne ulkoiluttaa lepovuorollaan ulkona raikastumassa.

Pimeyden syventyessä ymmärrän enemmän karhujen vetäytymistä pesäänsä. Niin mekin herra Saaren kanssa olemme kuin karhut pesässämme siirtolapuutarhamökissämme viikonloppuisin. Kaukana maailman vaikeus, lähellä kaikki tärkeimmät ja turvalliset. 

Hyvää, lämmintä ja turvallista viikonloppua, 
Kati