Lähiruokaa ja lähivaatteita

Lähiruoka on jo kaikille tuttu käsite. Lähellä tehty, yleensä pienemmässä mittakaavassa, ihmiseltä ihmiselle. Tekijällä on nimi ja käsissä taikina, tomaattien keruukori tai perunan nostokuokka. 

Minun ajatuksissani meidän vaatteemme ovat lähivaatteita. Meitä on täällä alle kaksikymmentä ja olemme kädet ’taikinassa’ joka päivä: Outi ottamassa lankarullia Italiasta lähetetystä laatikosta ja ripustamassa niitä neulontakoneeseen, Tarja ja Nina leikkaamassa millin tarkasti ison pöydän ääressä. Ompelimon salissa on toinen Tarja, Jenni, Minna ja muut saumurien, palttaus- tai muiden koneiden ääressä. Raili tarkastaa kaikki tuotteet ja omin käsin pakkaa ne paketteihin. 

Varastossa paketit hyllyttää Jenni ja Anne. He myös keräilevät ne, kun Jonnan ja Markon pyörittämä verkkokauppa singauttaa tilauksen ulos kyljestään. Tai ei se singauta, vaan printtaa sen paperille, mutta singauttaa kuulosti paremmalta. Ruusa hyörii myymälän puolella ja siellä todellakin singauttaa tuotteet kassiin.

Meitä on täällä uuden kaavan piirtäjiä ja sivusauman mittaajia, puhelimeen vastaajia ja viestien kirjoittajia, paljon erilaisia hommia ja vähän käsiä. Kaikki tekevät montaa asiaa, osaavia kun ollaan. Ei ne Facebookin jutut ihan noin vaan tule, lyijykynän päätä pureksii Pia porukoineen ja allekirjoittanut joskus pitkäänkin. Mervi, Anni ja Miia päät yhdessä taittelevat kangasta, jotta seuraavankin mallin hiha laskeutuisi kauniisti, kun sen päällesi saat. 

Talo on vanha, sokkeloinen ja vähän kenollaan. Ei meillä ole hienoja kiiltäviä lattioita eikä valkoisia takkeja. Mutta se ei laadussa näy, vaan teemme parastamme koko ajan.  Päivät ovat jokainen erilaisia ja toisaalta samanoloisia. Läheisiä, tuttuja  silti virkeitä ja liikkeessä – lähivaatteen oloisia. 

Lähivaate ei ole pikamuotia eikä kertakäyttökamaa. Se on meiltä sinulle, lähellä ihoasi ja tässä lähellä tehty. 

Toivomme, että tämä ’taikinamme’ maistuu.