Nyrjähdyksiä

Näinä päivinä tuntuu, ettei mikään asia mene kuten on asiat suunnitellut. Jotenkin hankaa ja maailma menee ihan oudosti.  

Onko sinullakin ollut hetkiä, että mietit: ”Hetkinen, mitä tässä tapahtuu?” Viimeksi tällainen nyrjähdys tuli aivoissani, kun aamukahdeksalta junaan kävellessä oli nilkkoihin asti lunta, mutta aurinko oli ylhäällä. Tuntui, että kellon pitäisi olla yksi päivällä (niin kuin joulukuussa valoisan aikaan on) eikä aamukahdeksan. 

Onkohan sen laulunkin nimi kohta ”varpunen vappuaamuna”? 

Mistä nyrjähdyksen olo tulee? No, sehän on ihan oman pään sisäinen juttu. Odotukset ja todellisuus ovat eri tahdissa, ja odotuksia ei kukaan muu rakenna kuin minä itse. Ei ole mitään ”virallisia odotuksia” siitä, miten puoliso sanoo aamulla huomenen, miten työkaveri tekee omat hommansa tai miten edessä oleva kaupan itsepalvelukassalla kesäkurpitsansa pakkaa. On vaan minun ajatukseni maailmasta ja se mitä tapahtuu. 

Eikä sille nyrjähdykselle mitään voi. Olisi osattava olla viileä ja kohauttaa olkapäitään että: ”Noin se nyt meni.” Miksi sitten joskus on niin vaikea ohittaa nyrjähdys? 

Tällä hetkellä olen ajatellut, että nyrjähdyksestä tulee tunnepitoinen reaktio silloin, kun asia on sinulle tärkeä. Olet miettinyt ja valmistautunut tai olet sitoutunut ja välität. Silloin voi odotuksen ja toteutuman välinen ero saada aikaan pettymyksen tai ulos tulevan kipakan sanan. 

Eihän minua haittaa, jos naapuri sanoo ohi mennessään huomenta välinpitämättömästi. Mutta auta armias, jos aamulla oma puoliso sanoo puolihuolimattoman huomenen. Ei tunnu hyvältä. Koska sanoja on tärkeä ja odotan tulla huomioiduksi siten, että tulee tärkeä olo. 

No arvaat jo, olenko kipakka sanoja vai en. Ja kyllä, olen tätä pohtinut paljonkin. 

Pitäisikö olla viileä ja etäinen? Ei vaan välittäisi mistään ja ohittaisi asiat olankohautuksella? Oikea Greta Garbo? Olisikohan se helpompaa? 

Enpä usko. Jos aina maalaisi vedellä valjuksi ohennetuilla vesiväreillä, niin ei taululla varmaan olisi kellekään mitään väliä. Mutta jäisikö se maalaus mieleenkään?  

Ehkä on vaan oltava se mikä on. 

Ja viisauspa onkin siinä, mihin kaikkeen haluaa ottaa kantaa, mistä välittää. Tunnistaa asiat, joilla on todella merkitystä ja joihin haluaa satsata. Ja osata rajata osan asioista niiden ulkopuolelle. Koska ei myöskään kaikesta voi kantaa huolta, muuten ei jaksa. 

Toivotaan, että tulevat päivät ja viikot ovat sinun odotuksiasi vastaavat – Mitä vaan ne koskaan ovatkaan. Toivotaan, että osaamme kaikki erottaa ne tärkeät ja välitettävät, mutta myös ne vähemmän tärkeät asiat ja odotukset. 

Parhainta päivää!