Paljonko on riittävästi?

Se on se ikuisuuskysymys. Täällä meillä tehtaalla tuotantopäällikkömme Mervi on sen edessä joka päivä. Kristallipalloa kun ei ole, niin täytyy ihan kokeilla. Välillä onnistuu, välillä ei. Sitä se tämä elämä on, aina. 

Pienen tehtaan onni on se, että voidaan tehdä asioita nopeasti ja toteutus näkyy pian. Jos tänään mietimme ryhtyvämme johonkin, niin se on siinä sanottu ja tehty. Ei tarvita minkään Suuren Päällikön päätöstä Pääkonttorista. Se on tässä meidän kahvihuoneen pöydän ääressä, kun seuraavat askeleet sovitellaan. Lankaa varastosta ja koneet hyrräämään. 

Meillä on pikkasen nuukina ja arkijärkisinä ihmisinä ajatus, että turhaa ei tehdä. Kun ollaan huolellisia, niin maailma säästyy eikä varastoon jää leijumaan turhia kokoja tai värejä. Vain viini paranee vanhetessaan, tavataan sanoa. Ja se pätee tähän meidänkin hommaan. Myös ympäristö ja maailma kiittävät, koska ei tule turhaa. Mikään ei ole niin hölmön hommaa kuin tuhota valmiita vaatteita vain siksi, ettei niitä tällä kertaa kukaan ostanut ja hyllyt pitää saada tyhjäksi. Me myymme kaiken mitä meillä on. Kaikille asioille, myös vähän harhalaukauksille, löytyy jollain hinnalla uusi omistaja. Roskiin ei mene yhtään tuotetta varastosta suoraan.

Tässähän onkin se sitten se haaste: Mistä voi tietää mikä on sopivasti? Tiedät itse sen vaikeuden, kun vieraita tulee kylään: “Paljonko pitää varata tarjottavaa? Jos niillä onkin nälkä? Jos ne ei tykkääkään minun tarjoomuksistani? Ottavat kohteliaisuudesta vaan kerran ja sitten sanovat, että kiitos olen jo täynnä?” Yleensä loppuruokaa syödään seuraavana päivänäkin oman perheen kesken, mutta ei mielellään seuraavina viikkoina. Paljonko on sopivasti, paljonko on liikaa?

Mervi on meillä se velho, joka aamulla piirtää ompelimon työmääräyksiin numeroita. Mervi katsoo paljonko on kangasta, paljonko on käsiä vapaana ja miettii, miten saadaan ensi viikon markkinoinnissa luvatut tuotteet varaston hyllylle myytäväksi. 

Varmaa on vain se, että täysin oikein ei mene. Tärkeintä on, että menee suunnilleen oikein. Joskus tulee yllätyksiä siihen suuntaan, että kaikki menee heti (esimerkiksi vihreä Marika-tunika suli kuin jääpala kesällä, kiitos siitä). Välillä taas ei paraskaan arvauksemme saa vastakaikua ruudun toisella puolella ja homma menee paljon hitaammin. 

Tätä se on kotimaisen valmistuksen kanssa, kun tehdään tarpeeseen. Toisaalta konttilaivat eivät juutu kanaviin tullessaan Kiinasta, vaan Kangasalan tehtaalta lähtevät toimitukset sovitusti. 

Meille tämä on ihana tapa elää: tasapainoilua, teille tekemistä, riittävästi mutta ei liikaa, joka päivä uudelleen. Kiitos että saamme olla täällä sinua varten.

Terveisin,
Kati