Tarkkanenäisen ihmiskoe

Minä olen tuoksuista ja hajuista tarkka. En tiedä miksi, mutta väärä tuoksu tai jotenkin epämiellyttävästi tuoksuva paikka tai henkilö voi pilata minulta hetken tai kokemuksen ihan kokonaan. Ei, minulla ei ole allergia tai mikään sellainen, olen vaan herkkä tuoksuille. Joku voi kutsua nirppanokaksi, tai ehkä enemmän tarkkanenäiseksi. 

Asuin opiskeluaikana yhdessä veljeni kanssa opiskelijakämpässä. Veli pelasi amerikkalaista jalkapalloa, jossa oli suojuksia, kypäriä ja muuta varusteita, joita ei aina pesty. Tilanne oli aivan kestämätön, jos hän ei säilyttänyt varusteitaan parvekkeella. Onneksi olen esikoinen ja osaan määrätä. Vaikka meillä oli omat huoneet, riita oli valmis, jos en voinut olla keittiössä ilman, että sieltä hänen huoneestaan valui keittiöön mielestäni järkky lemu. En tainnut olla paras kämppäkaveri. 

Tämä on itsellenikin ärsyttävää. Homma voi mennä helposti ihan väärille raiteille, jos junassa joutuu istumaan sellaisen viereen, jonka ominaishaju siltä päivältä on liian paljon Eau de Toiletten sijasta Eau de Pesemätön Tukka. Tai jos lentokoneessa viereinen ihminen ottaa kengät pois jaloistaan. Apua. Yleensä en sano mitään, vaan pyrin siirtymään vaan pois. Tämähän on minun ja nenäni ongelma. 

Ensi juhannuksena pääsen aikuisen naisen ikään ja täytän 60 vuotta. Ja olen juuri syyskuun alussa aloittanut ’Kati kuusikymppiseksi kuntoon’ -projektin. Löysin Teemun, lempeän mutta jämäkän, personal trainerin. Kaksi kertaa viikossa Teemu laittaa minut nostamaan rautaa ja tekemään bulgarialaisia askelkyykkyjä. Nautin hikoilusta ja sitä Teemu saa minut toden totta tekemään. 

Päätin treenaamisen alussa elää kuten opetan, ja otin merinosilkkisen t-paidan treenipaidaksi. Koska merinosilkki nostaa kosteutta iholta eikä tunnu märältä, se on ihan paras treenipaita (Totta! Tämä on nyt testattu!). Puhdas luonnonkuitu ei myöskään ala haista kuten paidat, joissa on elastaania tai muuta muovia. 

Olen tehnyt testin: En ole pessyt paitaa vielä kertaakaan ja nyt on seitsemän treeniä Teemun kanssa takana. Kun tulen kotiin salilta, laitan paidan parvekkeelle henkarissa tuulettumaan ja sitten kassiin odottamaan seuraavaa treeniä. 

Vielä en haise. Eikä paita tuoksu edes vähää ’kuntosalille’. Olen maanisesti nuuskinut paitaani ja itseäni (en salilla vaan kotona, he he), enkä vielä löydä yhtään hajua. 

Testi on jännittävä. Ajattelin kokeilla kauanko menee, että tuoksu löytyy paidasta. Vai löytyykö koskaan? Olenko samassa paidassa todella hyväkuntoinen seitsemänkymppinen? Kuka tietää. 

Pidän teidät ajan tasalla paitani hajuista jatkossakin. Ja toisaalta, haastan testaamaan itse! Mikä on mukavampaa kuin vaate, jonka kanssa ei tarvitse jännittää käsien nostoa lähellä kaveria. 

Terveisin,
Kati

Ps. Kivaa viikonvaihdetta, vielä taitaa olla ihan rahtunen kesää ilmassa!