Juhlitaan

Kesä on juhlien aikaa. Toukokuun juhlahumu huipentuu koulujen päättymiseen ja koulunsa päättävien juhlintaan. Ja siitähän vasta alkaakin koko kesän juhlakausi. Kesällä on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia, olla ulkona ja auringossa. Olo on kaikin puolin sosiaalisempi kuin tammikuun pakkasilla tai marraskuun alun harmaudessa. 

Mitä juhla edellyttää? Ei oikeastaan muuta kuin oikean mielialan.

Juhlimiseen ei tarvita muita ihmisiä – vaikka seurassakin on hienoa juhlia. Oikea juhlaseura on sellaista, että ei tarvitse jännittää kirjoittamattomia sääntöjä. Voi antaa hyvien tunteiden vain tulla. 

Juhlimiseen ei tarvita aina notkuvia pitopöytiä – vaikka onhan yhdessä syöden kaikki ruoka maukkaampaa. Paitsi tietysti Mignon-pääsiäismunat, joiden syöminen on mielestäni parasta ihan yksin. Ihan vain siksi, että en halua niitä jakaa ja koska niiden nätisti syöminen on todella vaikeaa. 

Juhlimiseen ei tarvita tiettyä juomaa – vaikka jotain juotavaa on hyvä olla. Miksiköhän ’juotava’ on suomen kielessä saanut alkoholipitoisen pohjavireen? Vesi on ihan hyvä juhlajuomanakin kippistelyyn. Eikä se tee juhlasta ainakaan huonompaa. 

Juhlimiseen ei tarvita tietynlaista vaatetusta – vaikka lakerikengissä on hienoa juosta keskellä juhlasalia, jos on alle kouluikäinen. Meille aikuisille se on hieman vaivaannuttavampaa, mutta miksei sitäkin voisi kokeilla. Juhlavaatetus voi olla myös vaatteettomuutta. Juhlat saunan lauteilla ei ole lainkaan hullumpi ajatus.

Juhlimiseen riittää sellainen olo, että ollaan erityisen hetken ääressä. Ei tuijoteta ruutua kädessä, olla toisaalla ajatuksissa, vaan läsnä tässä ja nyt – sinun kanssasi ja sinun. Jotain kivaa on tapahtunut tai tapahtumassa. Tai sitten koska on tiistai, iltapäivä ja ihan muuten vaan. 

Juhlan aiheen löytää, kun niin päättää
– vaikka neliapilasta nurmikentällä. 

Juhlitaan, ystäväni, juhlitaan! Iloa ei ole koskaan liikaa maailmassa.  

Terveisin
Kati