Kevätpuutarhahommia

Minulla on tunnustus tehtävänä: olen siirtolapuutarhuri. En ole ollut sitä pitkään vielä. Hankimme pienen mökkeröisen korona-aikana ja olemme jo pari vuotta innoissamme pyöräilleet palstallemme heti, kun lumitilanne sen sallii.

En ennen uskonut kertomuksia kevään haistamisesta ja puutarhahulluudesta, kun muut niistä puhuivat. Nyt olen ihan täysverinen puutarhahullu. Jo tammikuussa kaivoin edellisen vuoden siemenpussien jämät, listasin ne ja aloin kaihoten selailla kasviluetteloita. Miten voikin jo tsinnian näkeminen kuvassa viedä ajatukset maan parannukseen ja mullan tunteeseen käsissä?

Keväinen luonto on ihana, mutta oikukas. Ei se huhtikuun alku todellisuudessa vielä niin lämmin ole. Routa voi olla ihan maan pinnan alla vielä vaanimassa, joten vaikka mielikuvat ovat aurinkoisia, niin todellisuudessa huhtikuussa kädet kohmettuvat nopeasti ja selkää kivistää illalla. Kerrospukeutuminen on ystävä, sillä auringon lämmittäessä voi yhden kerroksen kuoria pois. Toisaalta, kun aurinko ei paista, niin kauluri ja ranteenlämmittimet ovat tarpeen.

Ihmiset mieltävät merinosilkkikerrastot vain talviliikuntaan. Minä olen käyttänyt niitä koko kevään juhannukseen asti – ja joskus ylikin. Kerrasto on korvaamaton, koska sen avulla pääsen pidentämään puutarhassa möyrimisen kautta alusta ja lopusta. Odottelen siis täällä lumien sulamista taimia ikkunalla kasvattaen ja valoisista aamuista nauttien. Ihanaa alkukevättä!

Terveisin
Kati