Miten tunnistaa hedelmällisimmät oksat?

Leikkasin viime sunnuntaina omenapuita huvilallani. Roikuin tikapuiden ja nerokkaan omenapuunoksaleikkurin kanssa puiden latvassa ja pistelin menemään. Olen aiemmin luullut, että omenapuiden vesiversot pitää leikata keväällä, mutta nyt näin jossain puutarhalehdessä, että vasta sesongin lopussa onkin paras. En tiedä onko sillä eroa, mutta oli kaunis päivä ja teki mieli tehdä jotain, mistä näkee kättensä jäljen heti. 

Siellä korkeuksissa sitten valitsin ne selkeästi ylös sojottavat uudet oksat ja leikkelin niitä pois. Minusta ne oksat ovat itse asiassa kivan näköisiä, kun puut näyttävät silmääni pelästyneiltä: Hiukset sojottavat ylöspäin kuin pystytukassa. Viisaammat puutarhurit kuitenkin sanovat, että puu voi paremmin ja tekee enemmän omenoita ensi vuonna, jos ne leikataan pois. Joten pois vaan. 

Vaikeampi valinta on se osa ohjeesta: ”Leikkaa pois oksat jotka hankaavat toisia oksia tai ovat ristissä toisten kanssa”. Kun lähdin tähän hommaan, niin ymmärsin, että valinta onkin vaikea. Voi olla, että molemmat oksat ovat tehneet hyvin omenoita, ja näyttävät minun silmääni hyvinvoivilta. On kuitenkin selvää, että oksien hangatessa toisiaan niiden molempien pintaan tulee pahimmassa tapauksessa nirhama, jonne pesiytyy joku sieni tai tauti, ja menetän molemmat oksat. 

Tämä on vähän sama homma näissä meidän valikoimissa. ”Vesiversot” näkyvät heti ja ovat selkeitä, kokeiluja jotka eivät herätä teissä innostusta. Teemme niitä koko ajan. Yleensä joka toinen on vesiverso. Ja hyvä niin, koska silloin joka toinen on toimiva, hedelmällinen ”oksa”.

Se mikä on vaikeaa, on miettiä kumpi oksa niistä risteävistä leikataan. Jos on kaksi hyvää ja liikaa ei voi laajentaa valikoimaa, kun uusiakin on tulossa. Toisen on kuitenkin lähdettävä ja silloin turvaudun lukuihin. Mitä on myyty enemmän ja vähän analyysiä miksi. Tai miksi ei ole myyty. Onko malli tai materiaali vikana? Voidaanko sitä parantaa? Vai onko tämä tuote, jolle ei vaan löydy käyttöä? Arvauksiahan nämä ovat. 

Välillä leikkaa väärän oksan. Mutta varmaa on, että jos ei tee mitään, niin koko puu voi huonosti. Puu kasvattaa kyllä uusia oksia. Entisen paikallekin tulee vuodessa tai parissa ihan tuuhea oksa. Onneksi valikoimaan voidaan tuoda takaisin selviä virhekarsintoja. Puuhun on vaikeaa liimata oksia takaisin. 

Mutta tärkeintä on liike, tekeminen, oppiminen ja kasvu. Sekä puissa että meidän valikoimissa. Teen parhaani, kysyn neuvoa ja yritän huomenna uudestaan. Nöyränä tämä pitää, sekä puutarhassa että täällä tehtaalla. Mutta sehän on elämän suola. 

Lämpimin terveisin
Kati