Ennen kuin aloitin Tam Silkillä, oli ymmärrykseni käsitöistä ihan keskikoulun peruja. En tiennyt, mikä ero on neulomisella ja ompelulla. Kutominen oli sitä raivostuttavaa puikkojen kanssa heilumista, silmukat putoilivat ja kädet hikosivat. Käsityötunnilla muut saivat aikaan hienoja asioita, minä sain aikaan sotkua.
Tänne Kangasalan tehtaalle saapuminen on avannut minun ymmärrystäni hurjasti. Olen saanut omin silmin seurata, miten langasta neulotaan neulosta ja neuloksesta ommellaan vaatteita. Meillähän kaikki tehdään itse, alusta loppuun.
Merinosilkki tuodaan meille Italiasta tai Saksasta, jonne alun perin australialaisesta tai uusiseelantilaisesta lampaasta lähtöisin oleva villa on saapunut. Matkallaan maan toiselta puolelta tänne villa on lyönyt hynttyyt yhteen silkin kanssa ja siitä on tehty merinosilkkilankaa.
Merinosilkkilanka tulee meille sellaisina jalkapallon kokoisina rullina. Neulontakoneeseen niitä tarvitaan kerrallaan reilu kymmenen. Koneesta tulee päivässä 80 kiloa neulosta, kun oikein ahkerasti ajetaan. Neulontakoneet ovat monta vuosikymmentä nähneitä, mutta edelleen toimivia ja luotettavia laitteita. Neulomisen katsominen on vähän kuin takkatulta katselisi: rauhoittavaa, monotonista ja kiehtovaa.
Minut löytää usein sieltä neulomosta. Entinen käsitöiden vierastaja tuijottamassa neuloskonetta. Siinä on jotain todella hienoa – itse tehdyssä nimittäin. Toivon, että se sama lämpö tuntuu, kun laitat meidän tekemän päällesi. Sinulle tätä täällä Kangasalla tehdään!
Terveisin
Jätä kommentti
Tämä sivu on suojattu hCaptcha-tunnistuksella, ja hCaptchan tietosuojakäytäntöjä ja käyttöehtoja sovelletaan.