Ystävyys on ihmeellinen juttu

Siinä on jotain maagista, kuinka yhtäkkiä voit löytää toisen ihmisen kanssa yhteyden. Itse asiassa mitkään säännöt, todennäköisyydet tai elämän aiemmat kokemukset eivät voi ennustaa kenestä tulee ystävä kanssasi. 

Juu, on tietysti niitä perusasioita, joiden perusteella voidaan lähteä ennustamaan, kenen kanssa olet ystävä ja kenen ei. Tausta, ikä, sukupuoli, koulutus, perhesiteet, tulotaso ovat elementtejä, joiden sanotaan luovan edellytyksiä kohtaamiselle myös ystävyyden tasolla.

Tämä voi toimia tai olla toimimatta. Voi olla kaikki nämä yllämainitut ihan samoin kuin sinulla ja kun silmänne kohtaavat, tiedät heti, että tämäpä ei onnistu mitenkään. Joku outo syy vie tuulen ystävyyden purjeista, ennen kuin lähdette edes satamasta. 

Ja sitten on taas ihan erilaisia taustoja ja SIITÄ HUOLIMATTA tiedät heti, että tämä ihminen on minun ihmislaumassani pitkään. 

Se on magiikkaa. 

Jälkimmäisestä on esimerkki ystäväni Aki. Hän on pohjoisesta, minä etelästä, hän on mies, minä nainen, hän asuu maalla, minä kaupungissa. Kun tapasimme, ymmärsimme ensimmäisestä lauseesta toisiamme sujuvasti. Me naljailemme toisillemme erilaisuuksistamme, mutta pohjavire on aina kunnioittava. Huumorimme on rankkaa. Akin mielestä olen kaupunkilaislikka, raitiovaunun kolinaan tottuneempi kuin linnunlaulun tunnistava. Olen hänen mielestään ihan irti ’normaalista elämästä’, johon kuuluvat pitkät metsäkävelyt tapaamatta välttämättä ketään, auringonlaskut Tornionjokeen ja moottorikelkan perässä vedettävät kahvinkeittoahkiot. 

Puhumme Akin kanssa vaikeista asioista, arvoista, politiikasta ja ympäristönsuojelusta. Onko oikein ampua susia? Pääseekö ihmiset kaikkialle julkisilla kulkuneuvoilla vai ei? Miksi kirpputorivaatteita ostetaan? Tulemme moneen keskusteluun ihan nyrkkeilykehän vastakkaisista kulmista, mutta hetken oteltuamme laskemme hanskat. 

Miksi? Kunnioitus toisen todellisuutta ja näkemystä on meillä toisiamme kohtaan suuri. Luotamme, että vaikka olemme eri mieltä jostain asiasta, ei toisella ole pohjimmiltaan paha mielessä. 

Se on iso asia: Luottamus siihen, että toisella ei ole paha mielessä ja kunnioittaa toisen kokemusta. Se, että arvostaa toisen todellisuutta ei vie omaa kokemustani yhtään vähemmäksi tai vääremmäksi. Molemmat ovat totta, mutta kumpikaan ei ole fakta, vaan kumpikin on versio todellisuudesta. 

Voi, kun sen muistaisi aina kohdatessaan jotain uutta ja erilaista. Sen, että toisella voi olla tuollainen erilainen näkemys. Kuuntelen sen ensin ja luotan, että hän kuuntelee sitten minun näkemykseni. 

Kuuntelusta se taitaa olla minun ja Akinkin ystävyys lähtenyt, kuuntelusta ja kunnioituksesta. Iso juttu, mutta loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. 

Miten menikin tänään isoiksi asioiksi tämä kirje. Kiitos sinulle, että olit hetken kanssani, 

Terveisin
Kati

Ps. Ja kiitos Akille ystävyydestäsi.